Valois-dynastia

Suku on saanut nimensä apanage-läänityksestä, Valois’n kreivikunnasta (sijaitsi Picardiassa, Oise-joen laaksossa, josta sen nimikin, Val d’Oise), jonka sai Valois’n Kaarle isältään Ranskan kuningas Filip III Rohkealta. Kaarle Valois oli ensimmäisen Valois-hallitsijan, kuningas Filip VI:n isä. Nimi tuli käyttöön hallitsijahuoneenkin kutsumanimenä, vaikka sukulaisuus oli niinkin läheinen kuin ensimmäisen polven serkkuus, kun aikakauden poliittisessa kielenkäytössä tarve osoittaa erillisyys syntyi lähinnä juuri kyseisen vallanperimyksen erityispiirteillä: naispuolisten perillisten ja näiden jälkeläisten syrjäyttäminen sekä huomattavat perimyssodat. Suvun päähaara sammui vuonna 1498, mutta suvussa on monia nuorempia sivuhaaroja:

• Alençon’in herttuallinen sukuhaara, joka sammui vuonna 1549 ja joka alkoi Kaarle Valois’n toisesta pojasta Alenconin kreivi Kaarle II:sta. Sukuhaarasta polveutuvat viimeisen herttuan sisaren kautta myöhemmät Navarran Bourbonit, sittemmin Ranskan kuninkaat, mutta sukuhaaran maat peri viimeisen herttuan leski Angoulemen Marguerite, jonka perinnön puolestaan peri hänen toisesta avioliitosta syntynyt poikansa, ja tämän perillisinä samaiset Navarran Bourbonit,

• Anjoun’in herttuallinen sukuhaara, joka sammui vuonna 1481 ja joka alkoi Juhana II Hyvän toisesta pojasta Napolin kuningas Ludvigista. Sukuhaaran perillisiä ovat myöhemmät Lothringenin herttuat, jotka polveutuivat kuningas Rene Anjoulaisen vanhimmasta tyttärestä,

• Berryn herttuallinen sukuhaara, joka sammui vuonna 1416 ja jonka ainut miespuolinen päämies oli Juhana II Hyvän kolmannesta pojasta Berryn ja Auvergnen herttua Juhanasta,

• Burgundin herttuallinen sukuhaara, joka mieslinjalta sammui vuonna 1477 ja joka alkoi Juhana II Hyvän neljännestä ja nuorimmasta pojasta herttua Filip II Rohkeasta. Pääosan heidän perintömaistaan perivät Espanjan Habsburgit, jotka polveutuivat viimeisestä herttuasta tämän ainoan tyttären kautta. Tällä sukuhaaralla on kaksi merkittävää omaa sukuhaaraa:
  • Brabantin herttuallinen sukuhaara, joka sammui vuonna 1430 ja joka alkoi Filip II Rohkean pojasta Antoinesta,
  • Nevers’in kreivillinen sukuhaara, joka sammui vuonna 1491 ja joka alkoi Filip II Rohkean pojasta Filipistä,

• Orléans’n herttuallisen sukuhaara, joka omalta päähaaraltaan sammui vuonna 1515 noustuaan sitä ennen valtaistuimelle. Sukuhaara sai alkunsa Kaarle V Viisaan toisesta pojasta Ludvigista. Sukuhaaralla oli yksi merkittävä oma jatkesukuhaara:
  • Angoulêmen kreivillinen sukuhaara, joka sammui vuonna 1589 saatuaan sitä ennen Valois’n herttuakunnan ja noustuaan sitten myös valtaistuimelle. Sukuhaaran aloitti Orleansin herttua Ludvigin toinen poika Juhana. Sen ensimmäinen kuningas oli kreivi Juhanan pojanpoika Frans I (Ranska).

Lisäksi suvusta polveutui monia aviottomista jälkeläisistä alkaneita nk. bastardisukuhaaroja (rameaux illegitimes). Näistä mainittakoon mm. (jotka elivät vielä pitkään itse Valois-suvun sammumisen jälkeen):

• Longuevillen sukuhaara,
• Valois-Saint-Remyn sukuhaara,
• Angoulêmen herttuallinen sukuhaara.

• Kaarle, Valois’n kreivi ja Ranskan kuninkaan Filip Kauniin veli. Hän on sukuhaaran perustaja, mutta ei itse koskaan hallinnut kuninkaana Ranskaa. Sen sijaan hän pyrki Rooman keisariksi, sekä arvonimeäkin käyttäen pyrki myös Aragonian kuninkaaksi ja Kostantinopolin keisariksi.

• Filip VI de Valois, hänen vanhin poikansa, Valois’n kreivi ja sittemmin Ranskan kuningas (1328–1350),

• Juhana II Hyvä, edellisen poika (1350–1364),

• Kaarle V Viisas, edeltäjän vanhin poika (1364–1380)

• Kaarle VI Rakastettu, edeltäjän poika (1380–1422)
  • Kaarle VI:n kuolleessa, hänen testamenttiensa ja tekemiensä sopimusten mukaan Ranskan valtaistuimelle nousi, Pohjois-Ranskan osalta, hänen poikansa Kaarlen sijaan hänen tyttärenpoikansa Englannin kuningas Henrik VI. Henrik-lapsen eno Kaarle kuitenkin parinkymmenen vuoden kuluessa sai vallattua takaisin kaikki pohjoisranskalaisetkin maakunnat.

• Kaarle VII Voitokas, edeltäjän poika (1422–1461)

• Ludvig XI Harkitseva, edeltäjän poika (1461–1483)

• Kaarle VIII Ystävällinen, edeltäjän poika (1483–1498)

• Ludvig I, Orléans’n herttua ja Valois’n kreivi, kuningas Kaarle V Viisaan poika,

• Kaarle, Orléansin herttua (1394–1465) ,

• kuningas Ludvig XII Kansan isä Orléans’n herttua ja Valois’n kreivi nimellä Ludvig II, ja sittemmin Ranskan kuningas (1498–1515)

• Juhana, Angoulêmen kreivi, Orléans’n Ludvig I:n poika,

• Kaarle, Angoulêmen kreivi,

• kuningas Frans I (1515–1547). Hänen puolisonsa, ja poikiensa äiti, oli Ludvig XII:n vanhempi tytär Ranskan prinsessa Claude.

• Henrik II, edeltäjän ja Clauden poika (1547–1559)

• Frans II, edeltäjän poika (1559–1560)

• Kaarle IX, Henrik II:n toinen poika (1560–1574)

• Henrik III, Henrik II:n kolmas poika (1574–1589)

Henrik III oli viimeinen Valois-sukuun kuulunut Ranskan hallitsija. Kuningas Henrik IV, Vendomen herttua ja Navarran pikkukuningas, seurasi häntä valtaistuimelle ja näin Bourbon-suku tuli valtaan Valoisien sijaan.

Espanjan Filip II, samalla myös Flanderin ja Burgundin kreivi jne (Valoisien burgundilaishaaran senhetkinen perillinen) tavoitteli Valoisien suvun mieslinjalta 1589 sammuttua Ranskan kuningaskuntaa vuosikausia tyttärelleen prinsessa Isabellalle, sittemmin Eteläisten Alankomaiden hallitsijattarelle, joka oli syntynyt Filipin avioliitosta Ranskan Elisabetin, Ranskan kuningas Henrik II:n vanhimman tyttären kanssa.