Valkuaisvero

Valkuaisvero oli Suomessa 1986–1990 käytössä ollut valkuaisrehuista suoritettava valmistevero, jota maksoivat rehujen valmistajat ja maahantuojat. Vuosina 1991–1994 veron nimenä oli rehujen rasva- ja valkuaisvero ja vuoden 1981 valkuaisrehuvero. Valkuaisrehuksi katsottiin esimerkiksi soija-, maissi-, rapsi-, rypsi-, auringonkukka- ja vehnätuotteet, rankkijauho, rehuhiiva, rehumaitojauho, kalajauho, liharehujauho, rehuluurouhe, verijauho ja mäskijauho.[1]

Valkuaisveron määräämisestä ja maksuunpanosta huolehtivat piiritullikamarit, joiden päätöksiin voi hakea muutosta valittamalla tullihallitukseen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valkuaisrehuja päätettiin alkaa verottaa, koska ulkomailta tuotu halpa raaka-aine vähensi kotimaisten valkuaisrehujen menekkiä. Suomessa tuotetut valkuaisrehut eli rypsirouhe, rapsirouhe ja rehumaitojauho kilpailivat tuontisoijasta valmistetun soijarouheen sekä maissingluteenin, rehuhiivan, lihaluurehujauhon ja tuontikalajauhon kanssa. Valkuaisrehuja käytettiin pääasiassa tehdasvalmisteisten rehuseosten osana. Kotieläimille syötettäviä kotimaisia perusrehuja olivat heinä, laidunrehu, säilörehu ja rehuvilja. Näistä rehuista saatu valkuainen ei riittänyt kotieläinten valkuaistarpeen tyydyttämiseen, vaan niiden ruokinnassa jouduttiin käyttämään lisänä valkuaisrehuja.[2]

Soija tuotiin Suomeen papuina, joista öljynpuristamot valmistivat öljyä ja rouhetta. Soijan tuonti oli tullitonta ja tuontimaksutonta, mutta sen määrää säädeltiin tuontilisensseillä. Kalajauhon tuonnista ei kannettu tullia eikä tuontimaksua, koska se kuului EFTA-vapaakaupan piiriin. Tärkein kotimainen raaka-aine oli rapsi- ja rypsirouhe, joiden tuotantoa valtio tuki. Suomessa vallinnut rehuviljan ja valkuaisrehujen hintasuhde johti siihen, että rehuseoksissa käytettiin valkuaisrehuja enemmän kuin ruokinnallisesti oli tarpeen. Tämä supisti kotimaisen rehuviljan käyttöä rehuseoksissa. Suomessa vallinneen rehuviljan ylituotannon vuoksi sen kotimaisen käytön lisääminen ja samalla vientitarpeen supistaminen oli tärkeätä sekä maatalouspolitiikan että valtiontalouden kannalta. Valkuaisveron avulla valkuaisrehun hintoja saatiin korotettua, jolloin eri rehulajien käyttö oli tasapainoisempaa.[2]