Valkovatukka

Valkovatukka (Rubus parviflorus) on vatukoiden (Rubus) laji.[2] Sitä esiintyy alkuperäisenä Pohjois-Amerikan Alaskassa, Ontariossa ja Minnesotassa sekä etelässä Pohjois-Meksikon alueella.[3] Valkovatukkaa kasvaa pohjoisesta merenpinnan tasalta 2500 metrin korkeuteen etelässä.

Valkovatukka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Vatukat Rubus
Laji: parviflorus
Kaksiosainen nimi

Rubus parviflorus
Nutt.[1]
Katso myös

  Valkovatukka Wikispeciesissä
  Valkovatukka Commonsissa

Valkovatukka on tuuhea pensas, joka kasvaa noin 2,5 metriä korkeaksi. Sen varret ovat paksuudeltaan 3–15 millimetriä. Usein se kasvaa suurina rypäinä, jotka leviävät maanalaisena juurakkona. Poiketen muista sukunsa lajeista valkovatukassa ei ole piikkejä. Lehdet ovat kouramaiset (sormihalkoiset), viisilohkoiset ja halkaisijaltaan 5–20 senttimetriä. Ne ovat pehmeät ja nukkaiset rakenteeltaan. Kukat ovat läpimitaltaan 2–6 senttimetriä. Yhdessä kukassa on viisi valkoista terälehteä ja lukuisia keltaisia heteitä. Se tuottaa kirpeän, syötäväksi sopivan 10–15 millimetriä halkaisijaltaan olevan hedelmän, joka kypsyy kirkkaanpunaiseksi keskikesästä loppukesään. Kuten muutkaan vadelmat, se ei ole oikea hedelmä. Sen sijaan se on kimppu siemeniä sisältäviä, pieniä luumarjahedelmiä ytimen ympärillä. Kun hedelmän ottaa kerättäessä varovasti irti ytimestä, jää jäljelle sormustinta muistuttava hedelmä. Siitä tulee kasvin englanninkielinen nimi, joka tarkoittaa "sormustinmarjaa" (engl. thimbleberry).

Käyttö

Valkovatukan hedelmät ovat suurempia, litteämpiä ja pehmeämpiä kuin vadelman. Niissä on paljon pieniä siemeniä. Koska hedelmä on pehmeä, sitä ei voi kunnolla pakata eikä kuljettaa, ja siksi valkovatukkaa harvoin viljellään kaupalliseen tarkoitukseen. Luonnonvaraisista valkovatukoista tehdään erinomaista hilloa, jota myydään paikallisena herkkuna sen esiintymisalueella, erityisesti Keweenavin niemimaalla Ylä-Michiganissa. Hillo tehdään sekoittamalla yhtä paljon marjoja ja sokeria. Hilloa kiehautetaan kaksi minuuttia ennen kuin ne purkitetaan.

Valkovatukan taimet leviävät parhaiten istuttamalla lepotilassa oleva osa juurakkoa, sen siemeniä tai varren palasia.

Lähteet
  1. ITIS (englanniksi)
  2. Metla puulajiluettelo (Arkistoitu – Internet Archive) (suomalaisen nimen lähde)
  3. Rook (Arkistoitu – Internet Archive)

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.