Valkosaumameriahven
Valkosaumameriahven[3] (Plectropomus areolatus) on meriahventen (Serranidae) heimoon ja meriahventen (Epinephelinae) alaheimoon kuuluva indopasifisella merialueella tavattava kalalaji. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto luokittelee sen vaarantuneeksi lajiksi. Valkosaumameriahvenen on raportoitu aiheuttavan ciguatera-myrkytystä.[1][2][4]
Valkosaumameriahven | |
---|---|
Valkosaumameriahven Indonesiassa |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Luukalat Osteichthyes |
Alaluokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
Lahko: | Ahvenkalat Perciformes |
Heimo: | Meriahvenet Serranidae |
Alaheimo: | Meriahvenet Epinephelinae |
Tribus: | Epinephelini |
Suku: | Plectropomus |
Laji: | areolatus |
Kaksiosainen nimi | |
Synonyymit[2] | |
|
|
Katso myös | |
Valkosaumameriahven Wikispeciesissä |
Koko ja ulkonäkö
Valkosaumameriahven saavuttaa tavallisesti noin 60 senttimetrin pituuden (TL) ja voi kasvaa enintään 80 senttimetrin mittaiseksi (TL). Pään, ruumiin, selkäevän, peräevän ja pyrstön pohjaväritys vaihtelee vaalean vihertävän harmaasta ruskeaan tai ruskehtavan punaiseen ja niissä on tiheään sinisiä tummareunaisia pupillia pienempiä täpliä. Rintaevien ruotojen välillä on tummanruskea tai musta kalvo. Pyrstön takareuna on valkea ja sen etupuolella on usein musta juova.[5][6]
Valkosaumameriahvenella on kylkiviivallaan 83–97 suomua. Selkäevässään lajilla on 7–8 piikkiruotoa ja 10–12 pehmeää ruotoa. Peräevässään valkosaumameriahvenella on kolme piikkiruotoa ja kahdeksan pehmeää ruotoa. Rintaevissään sillä on 15–16 pehmeää ruotoa.[5]
Levinneisyys ja elintavat
Valkosaumameriahventa tavataan Punaisessameressä, Malediiveilla, Kookossaarilla sekä Tyynenmeren länsiosissa, missä sen levinneisyys ulottuu Riukiusaarilta Australian Queenslandiin ja idässä Marshallsaarille, Phoenixsaarille, Samoalle, Fidžille ja Uuteen-Kaledoniaan.[2] Laji elää runsaasti korallia kasvavilla alueilla laguuneissa ja riuttojen merenpuoleisissa osissa.[1]
Valkosaumameriahvenen ravintoa ovat yksinomaan kalat. Naaras tulee sukukypsäksi 32-senttisenä ja koiras 39-senttisenä. Se on mahdollisesti protogyyninen hermafrodiitti (kaikki yksilöt aluksi naaraita ja muuttuvat myöhemmin koiraiksi). Lajin on havaittu voivan elää jopa 13-vuotiaaksi. Valkosaumameriahventa kalastetaan intensiivisesti koko sen levinneisyysalueella. Sen populaatiot pienenivät liikakalastuksen takia 1990-luvun lopulta 2010-luvun lopulle arviolta 30–50 prosentilla ja ovat edelleen laskusuunnassa.[1][6]
Lähteet
- Rhodes, K.: Plectropomus areolatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2022-1. 2018. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.9.2022. (englanniksi)
- Parenti, Paolo & Randall, John E.: An annotated checklist of the fishes of the family Serranidae of the world with description of two new related families of fishes. FishTaxa, 2020, s. 92. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.9.2022. (englanniksi)
- Varjo, Markku; Koli, Lauri & Dahlström, Harri: Maailman kalojen nimet, s. 72. Suomen Biologian Seura Vanamo, 2004. ISBN 951-9108-13-0.
- Du, Jianguo; Loh, Kar-Hoe; Hu, Wenjia; Zheng, Xinqing; Affendi, Yang Amri; Ooi, Jillian Lean Sim; Ma, Zhiyuan; Rizman-Idid, Mohammed & Chan, Albert Apollo: An updated checklist of the marine fish fauna of Redang Islands, Malaysia. Biodiversity Data Journal, 2019, s. 16. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 8.9.2022. (englanniksi)
- Randall, John E. & Heemstra, Phillip C.: FAO Species Catalogue (Vol 16 – Groupers of the World, s. 289–290. Rooma: FAO, 1993. ISBN 978-9251031254. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 8.9.2022). (englanniksi)
- Loby C. Y. Hau, Kathleen K. Y. Ho & Stan K. H. Shea: Identification Guide to Live Reef Food Fish in Hong Kong’s Wet Markets / 街市活珊瑚魚圖鑑 (pdf) ADM Capital Foundation & Swire Trust. Viitattu 8.9.2022. (englanniksi, kiinaksi)