Valkopärskäjuuri

Valkopärskäjuuri (Veratrum album) on Euraasiassa laajalti tavattava komea, valkokukkainen kasvi, joka kuuluu sudenmarjakasveihin (Melanthiaceae)[2]. Lajista on runsaasti muunnoksia, eikä toisistaan poikkeavien kantojen asema ole selvä. Kasvi on myrkyllinen. Suomessa lajia tavataan vain yhdeltä kasvupaikalta, ja se onkin rauhoitettu.[3] Kasvin pääasiallisia kasvupaikkoja ovat kosteat niityt ja jokien rannat.

Valkopärskäjuuri
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]
Suomessa: Äärimmäisen uhanalainen

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Liliales
Heimo: Sudenmarjakasvit Melanthiaceae
Suku: Pärskäjuuret Veratrum
Laji: album
Kaksiosainen nimi

Veratrum album
L.
Katso myös

  Valkopärskäjuuri Wikispeciesissä
  Valkopärskäjuuri Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Valkopärskäjuuren tunnistaminen.

Monivuotisen valkopärskäjuuren jämäkkä varsi kasvaa 60–120 cm korkeaksi ja 1,5–2 cm paksuksi. Leveänsoikeita, kielomaisia ja voimakassuonisia lehtiä on runsaasti. Lehdet ovat alapuoleltaan hienokarvaisia. Lehtilapa on 10–20 cm pitkä ja 5–10 cm leveä. Kukinto on runsaskukkainen, kerrannainen latvaterttu, joka muodostuu vihertävän- tai kellanvalkeista, noin 2 cm leveistä kukista. Valkopärskäjuuri kukkii kesäkuun lopusta elokuuhun.[4][5]

Valkopärskäjuuri on runsaasti muunteleva kasvi, minkä takia toisistaan poikkeavien kantojen taksonominen asema on epäselvä. Pohjoismaissa esiintyvä kanta luokitellaan kuuluvaksi alalajiin ssp. lobelianum.[5]

Koko valkopärskäjuuri on vahvasti myrkyllinen[4], sillä sen kaikki osat, erityisesti maavarsi ja mukulat, sisältävät steroidialkaloideja (mm. protovertriiniä, gemeriiniä ja glykoalkaloideja).

Levinneisyys

Valkopärskäjuurta esiintyy laajalla mutta laikukkaalla alueella Euraasiassa Etelä- ja Keski-Euroopasta Pohjois-Norjaan ja Kuolan niemimaalle sekä Pohjois-Venäjälle. Norjassa lajia tavataan pääasiassa Ruijan alueella. Suomessa valkopärskäjuurta on tavattu vain yhdeltä kasvupaikalta Utsjoella syrjäiseltä erämaa-alueelta Vaisjoen varrelta läheltä Norjan rajaa, josta laji löydettiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1971.[5]

Elinympäristö

Valkopärskäjuurta tavataan hyvin monenlaisissa ympäristöissä. Etelä- ja Keski-Euroopassa se on vuoristoseutujen kasvi, pohjoisessa sitä tavataan yleensä merenrannikoiden läheisyydestä. Kasvupaikat ovat tyypillisesti kosteita niittyjä ja joenrantoja. Suomen ainoa kasvupaikka on jokivarsipensaikossa.[5]

Käyttö

Euroopassa valkopärskäjuuresta on aikoinaan tehty aivastuspulveria, mikä lieneekin syynä kasvin erikoiselle nimelle.[6]

Lajin vaaleampikukkaista muotoa etelänpärskäjuurta (ssp. album) kasvatetaan myös puutarhakasvina.[6]

Lähteet
  • Paarlahti, Jouni: Myrkkykasvit. WSOY, 2005. ISBN 951-0-30079-9
  • Rautiainen, Veli-Pekka: Valkopärskäjuuri. Teoksessa Uhanalaiset kasvimme. Toim. Terhi Ryttäri ja Taina Kettunen. Suomen ympäristökeskus, Helsinki 1997, s. 264.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet
  1. Chadburn, H.: Veratrum album IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020-3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.1.2021. (englanniksi)
  2. LuontoPortti: Sudenmarjakasvit, Melanthiaceae luontoportti.com. Viitattu 17.5.2012.
  3. Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 22.9.2009.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 490.
  5. Rautiainen 1997, s. 264.
  6. Luontoportti: Valkopärskäjuuri Viitattu 22.9.2009.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.