Ruunivoikonhallakko

Ruunivoikonhallakko eli valkohallakko on hevosen väritys, jossa ruunikon pohjavärin runko on vaalentunut miltei valkoiseksi kahden diluutiogeenin (voikko- ja hallakkogeenit) yhteisvaikutuksesta. Nimitystä valkohallakko käytetään lähinnä vuonohevosten yhteydessä. Ruunivoikonhallakon pään hallakoille tyypillinen tumma "naamiokuvio" jää usein muita hallakkovärejä pienemmäksi ja vaaleammaksi[1].

Ruunivoikonhallakko

Ruunivoikonhallakko ylämaanponi
Synonyymit ja lyhenteet
Synonyymit: valkohallakko
Lyhenne: rnvhkko
Genotyyppi
Geeni: AA tai Aa ja EE tai Ee ja DD tai Dd ja CCrC
Selitys: Vähintään yksi dominoiva alleeli A- ja E-lokuksissa (ruunikko) sekä D-lokuksessa (hallakko); lisäksi yksi dominoiva alleeli C-lokuksessa (heterotsygootti voikko).
Fenotyyppi
Runko: Erittäin vaalea rusehtavanvalkoinen
Jouhet: Kaksiväriset; keskeltä tummemmat, reunoilta vaaleammat
Iho: Tumma
Muuta: Aina siima. Jaloissa mustaa. Pää voi jäädä vaaleaksi tai olla hieman harmaa. Siiman lisäksi muut alkukantaiset merkit yleisiä.

Vuonohevosilla ruunivoikonhallakko oli jonkin aikaa muodikas väri, mutta sen suosiminen loppui kun huomattiin tämänväristen hevosten jättävän "albiinoja" (oikeammin valkovoikkoja) jälkeläisiä; vuonohevosen rotumääritelmä hyväksyy ainoastaan viisi eri hallakon sävyä.

Vuonohevosten ohella ruunivoikonhallakko väritys on puhdasrotuisilla hevosilla mahdollinen esimerkiksi islanninhevosella, ylämaanponilla, shetlanninponilla ja quarterhevosella.

Samankaltaisia värejä

Ruunivoikonhallakko voi helposti sekoittua kimoväritykseen, johon liittyy myös usein tummaksi jäävät koivet ja mustan ja valkoisen sekainen harja. Selkein ero kirkkaanvaalean ruunivoikonhallakon ja rungostaan vaalean kimon välillä on selän tumma siima: kimoutuminen valkaisee myös siiman. On myös melko epätavallista, että kimo olisi rungostaan puhtaanvalkoinen ja sen jalat olisivat selkeästi mustat; yleensä kimoilla on kimoutumisen viime vaiheisiin asti harmahtavaa karvaa rungossa ja jouhissa, ja jalatkin vaalenevat pitkään tummana pysyviä nivelkohtia lukuun ottamatta.

  • Tummakoipisia kimoja: rungossa näkyy harmaita alueita

Lähteet
  1. Viitanen, Johanna: Hevosen värit, s. 72. Vudeka, 2007. ISBN 978-952-99464-8-8.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.