Moloskovitsa

Moloskovitsa[1] (ven. Молосковицы, Moloskovitsy), aikaisemmin myös Valkeakirkko, on kylä ja taajama Leningradin alueen Volossovan piirin Kolositsan kunnassa Venäjällä sekä entinen luterilainen seurakunta Inkerissä.

Moloskovitsan kirkko vuonna 1870.
Kirkko vuonna 1902 tehdyn remontin jälkeen.
Kirkon sisätilat 1910-luvulla.
Kirkko jumalanpalveluksen aikaan vuonna 1943.
Kirkkorakennus vuonna 2006.

Moloskovitsan seurakunta

Moloskovitsan luterilaisen seurakunnan perustivat Jaaman läänin Ruudan pogostaan muuttaneet saksalaiset uudisasukkaat 1630-luvulla. Patronaattioikeus, oikeus asettaa papin viran haltija, kuului 1600-luvulla pitkään saksalaisille.[2] Venäläisten vallattua Inkerin 1700-luvun alussa Moloskovitsaan yhdistettiin Novasolkan ja Unatitsan seurakunnat. 1750-luvun lopussa Novasolkasta tuli jälleen itsenäinen seurakunta.

Saksalaisten Moloskovitsaan vuonna 1632 rakentama valkoinen kivikirkko, josta seurakunta on saanut toisen nimensä, seisoi korkealla ja näkyvällä paikalla. Se oli jo pitkään ollut Inkerin vanhin luterilainen kirkko, kun se vuonna 1877 sai talonpoika Mikko Harjun kustantaman kellotornin. Vuonna 1902 tehdyssä remontissa kirkon jyrkkää kattoa madallettiin.

Vuoden 1860 tienoilla seurakuntaan kuului noin 2800 henkeä, joista 71 oli saksalaisia ja loput inkerinsuomalaisia. 1800-luvun lopulla Moloskovitsan seudulle muutti paljon virolaisia uudisasukkaita, ja vuodesta 1874 lähtien heille järjestettiin vironkielisiä jumalanpalveluksia. Vuonna 1905 seurakunnassa oli suomalaisia noin 2300 henkeä, virolaisia noin 2000 ja saksalaisia 50. 1900-luvun alussa pääkirkossa pidettiin vuosittain 60 suomenkielistä, 42 vironkielistä ja 8 saksankielistä jumalanpalvelusta. Vironkielisiä jumalanpalveluksia järjestettiin myös Simetsassa.

Vuonna 1919 seurakunta jakaantui suomalaiseksi Moloskovitsan ja virolaiseksi Moloskovitsan ja Opoljan seurakunnaksi. Kirkollinen toiminta jatkui vuoteen 1937, jolloin Moloskovitsan kirkko suljettiin.[3] Sen jälkeen sitä käytettiin kerhotalona. Nykyisin kirkosta on jäljellä vain rauniot, mutta sen restaurointia suunnitellaan.[4] Lähimmät toimivat luterilaiset seurakunnat ovat Volossovassa, Kupanitsassa ja Jaamassa.

Moloskovitsan kylät

1900-luvun alussa Moloskovitsan seurakuntaan kuuluivat seuraavat kylät:

  • Arokylä (ven. Аракюля, Arakjulja)
  • Himmaisi (ven. Химосово, Himosovo)
  • Hottentsa eli Hotinitsa (ven. Хотыницы, Hotynitsy)
  • Iljussa (ven. Ильеши, Ilješi)
  • Jaamanautio (ven. Ямки, Jamki)
  • Kadakylä
  • Kolositsa (ven. Каложицы, Kaložitsy)
  • Konohovitsa (ven. Коноховицы, Konohovitsy)
  • Koritsa (ven. Горицы, Goritsy)
  • Korkka (ven. Горки, Gorki)
  • Kotina (ven. Котино, Kotino)
  • Krääkkova (ven. Кряково, Krjakovo)
  • Kurski (ven. Курск, Kursk)
  • Lahisi (ven. Лаговицы, Lagovitsy)
  • Lessytsä eli Lessovitsa (ven. Плешевицы, Pleševitsy)
  • Lonskoi (ven. Малая Александровка, Malaja Aleksandrovka)
  • Lopets (ven. Лопец)
  • Läälinä (ven. Лелино, Lelino)
  • Mertsa eli Smerdovitsa (ven. Смердовицы, Smerdovitsy)
  • Metana (ven. Смедово, Smedovo)
  • Moloskovitsa (ven. Молосковицы, Moloskovitsy)
  • Morosova (ven. Морозово, Morozovo)
  • Morssina (ven. Новые Красницы, Novyje Krasnitsy)
  • Mäkikylä (ven. Галкина Гора, Galkina Gora)
  • Niirovitsa (ven. Неревицы, Nerevitsy)
  • Nääsä eli Knäsä (ven. Княжево, Knjaževo)
  • Orava (ven. Оровка, Orovka)
  • Osertsa eli Oseritsa (ven. Озертицы, Ozertitsy)
  • Oventsa eli Ovenitsa (ven. Овинцево, Ovintsevo)
  • Peltola
  • Piäsä eli Piesovitsa (ven. Пежевицы, Peževitsy)

  • Suikuvitsa (ven. Шуговицы, Šugovitsy)
  • Sumska (ven. Сумск, Sumsk)
  • Sääklitsa (ven. Сяглицы, Sjaglitsy)
  • Sääkylä (ven. Сягло, Sjaglo)
  • Terpitsa (ven. Терпилицы, Terpilitsy
  • Toikana (ven. Стойгино, Stoigino)
  • Tomoska (ven. Домашковицы, Domaškovitsy)
  • Tuuhkova (ven. Тухово, Tuhovo)
  • Uhkura (ven. Ухора, Uhora)
  • Uusi-Molkkutsa eli Uusi-Smolegovitsa (ven. Новые Смолеговицы, Novyje Smolegovitsy)
  • Vanha-Molkkutsa eli Vanha-Smolegovitsa (ven. Старые Смолеговицы, Staryje Smolegovitsy)
  • Vedenia (ven. Веденское, Vedenskoje)
  • Vernitsa (ven. Верницы, Vernitsy)
  • Vironkylä (ven. Новое Кудрино, Novoje Kudrino)
  • Voislova eli Voislava (ven. Ославье, Oslavje)
  • Volpi (ven. Волпи, Volpi)
  • Ruuta eli Vruuda (ven. Большая Вруда, Bolšaja Vruda)

Moloskovitsan kylistä suurin osa oli suomalais-venäläisiä sekakyliä. 1800–1900-luvun vaihteessa monissa kylissä asui myös virolaisia.[5]

Toisen maailmansodan aikana seutu oli Saksan miehittämä. Vuonna 1943 saksalaiset siirsivät miehitysalueelle jääneen suomalaisväestön Suomeen, josta heidät sittemmin palautettiin Neuvostoliittoon. Inkeriläisiä ei kuitenkaan päästetty kotiseudulleen, vaan heidät karkotettiin aluksi muualle Venäjälle. Myöhemminkin vain harva onnistui palaamaan. Monet asettuivat Karjalan tasavaltaan ja Viroon tai ovat sittemmin muuttaneet Suomeen.

Nykyään seurakunnan alue kuuluu Leningradin alueen Volossovan piiriin.

Lähteet
  1. Venäjän federaation paikannimiä, s. 149. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 9.10.2015).
  2. Väänänen, Kyösti: Herdaminne för Ingermanland I: Lutherska stifsstyrelsen, församlingarnas prästerskap och skollärare i Ingermanland under svenska tiden, s. 119. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 1987. ISBN 951-9018-28-X.
  3. Luther, Georg: Herdaminne för Ingermanland II: De finska och svenska församlingarna och deras prästerskap 1704–1940. Helsingfors: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2000.
  4. Inkeri-lehti Kupanitsa seurakunnan sivustolla kupanitsa.narod.ru. Viitattu 3.9.2008. (venäjäksi)
  5. Mustonen, Juuso (toim.): Inkerin suomalaiset seurakunnat, s. 57–58. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1931.

    Aiheesta muualla
    Inkerin historialliset luterilaiset seurakunnat
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.