Valio Aimo

Valio Aimon historia alkaa lokakuusta 1899, jolloin Asikkalasta Helsinkiin muuttanut kauppa-apulainen Fritjof Heino sai myyntiluvan Helsingin kauppatorille.[3] Hän myi torilla lihaa, jota toi maahan Virosta ja Venäjältä. Oman myymälän hän perusti vuonna 1901 Kolmannelle linjalle.[4] Vuonna 1907 Hämeentielle avattiin liha- ja sekatavarakauppa.[3]

1910-luvulla Heinolla oli useita myymälöitä, muun muassa Hämeentiellä ja Hakaniemen hallissa.[5]

Vuonna 1916 yli 50 lihakauppiasta perusti Lihakauppiaitten Tukkukauppa Oy:n, joka osti F. Heinon tukku- ja vähittäisliikkeet vuonna 1920. Heino hankki yhtiön enemmistön seuraavana vuonna ja ryhtyi sen toimitusjohtajaksi.[6] Vuonna 1930 yhtö tarjosi 40 prosentin akordin velkojilleen ja yhtiö lopetti toimintansa[6], samalla kun Fritjof Heino perusti uudelleen yrityksensä lainan ja Lihakauppiaiden Tukkuliike Oy:stä jääneen pääoman turvin.[7][8] Pääomaa hän sai muun muassa veljeltään, jolle hän myi kotinsa irtaimiston ja vuokrasi sen häneltä takaisin.[9] Uusi yritys keskittyi tukkukauppaan.[5]

Heino kuoli vuonna 1932. Kuolinvuoteellaan hän pyysi vaimoltaan, ettei tämä myisi yritystä, vaikka mitä tapahtuisi.[9]

F. Heinon perilliset -tukkuliikkeen pakettiauto ja työntekijöitä vuonna 1960

Yrityksen toimintaa jatkoivat Heinon vaimo Helmi Heino ja lapset Helmi Hakkarainen ja Sulo Heino nimellä F. Heinon Perilliset. Sulo Heino oli yhtiön toimitusjohtajana vuodet 1932–1974. Yhtiö keskittyi aluksi lihajalosteiden tukkukauppaan.[5]

Vuonna 1959 Sulo Heino sai Amerikan-matkallaan idean nouto- eli pikatukusta.[5] Yhtiö perusti Helsingin ensimmäisen ja Suomen toisen noutotukun vuonna 1961.[3] Pikatukun asiakkaita olivat pienkauppiaat, kioskiyrittäjät ja ravintolat, joille suurten tukkuliikkeiden tarjoamat myyntierät olivat liian suuria. Pikatukku muutti vuonna 1969 Hämeentieltä Kyläsuureen.[5]

Yritys perusti valintamyymälän Konalaan vuonna 1969.[5]

Vuonna 1972 yrityksen nimeksi muutettiin Heinon Tukku Oy.[7] Tuotevalikoimaa alettiin laajentaa kaikkiin elintarvikkeisiin.[5]

Vuonna 1973 Heinon Tukku oli perustamassa Helsingin Keskustukkua.[5]

Vuonna 1974 Sulo Heinon poika Raimo Heino aloitti yhtiön toimitusjohtajana. Hän oli työskennellyt yhtiössä jo kouluvuosinaan. Myös hänen puolisonsa Raini Heino työskenteli yrityksessä.[5] Samana vuonna[5] yhtiö perusti vähittäiskauppaketjun. Kotikulma-myymälät olivat kauppiasvetoisia.[3] Heinon Tukku ja viisi muuta tukkuliikettä perustivat yhdessä Terra Oy -tuoretavaratukkuliikkeen.[5]

Helsingin Keskustukun keskusvarasto otettiin käyttöön Vantaan Hämeenkylässä vuonna 1976. Yhteisvarastot huolehtivat tavaroiden hankinnasta ja jakelusta, minkä ansiosta tukkuliikkeiden pääomia vapautui ydinliiketoiminnan kehittämiseen.[5]

Vuonna 1977 kolme osakasta luopui Terra Oy:n osakkuudesta lopetettuaan liiketoimintansa. Jäljelle jäi Heino Tukun lisäksi Riisla Oy.[5]

Kotikulma-ketjun kauppiaat olivat Heinon Tukun asiakkaita. Heinon Tukku ja kauppiaat kehittivät yhdessä myymälöitä ja ketjun yhteismarkkinointia. Kaupat kuuluivat tukolaiseen T-kaupparyhmään ja ne käyttivät Tukkukauppojen Oy:n eli Tukon palveluita. Heinon Tukku hallinoi yleensä myymälöiden tiloja ja kalusteita. Vuonna 1985 kauppiaita oli 45.[5]

Kotikulma-vähittäiskauppatoiminnasta luovuttiin vuonna 1986 ja sitä alkoi vetää Tukku Oy - Parti Ab.[3] Ketju oli edustanut yhtiön liikevaihdosta 70 prosenttia.[9] Yritys päätti keskittyä päivittäistavaroiden pikatukku- ja suurkeittiötukkukauppaan. Sen asiakkaita olivat esimerkiksi kioskit, ravintolat ja suurkeittiöt.[4]

Vantaan Koivuhakaan avattiin pikatukku vuonna 1987. Se oli silloin Pohjoismaiden suurin pikatukku.[9]

Vuonna 1988 Terra Oy:n varasto siirtyi Helsingin tukkutorin yhteyteen.[5]

Sörnaisten pikatukku avattiin vuonna 1990.[10]

Jälkikäteen paljastui, että vähittäiskaupasta ja myymäläkiinteistöistä luovuttiin hyvään aikaan, juuri ennen 1990-luvun Suomen lamaa.[3] Heinon Tukku oli yksi keskusliike Tukon omistaja ja käyttäjä. Kun Tuko joutui vaikeuksiin rahoittajien kanssa, moni alueellinen tukkukauppa joutui lopettamaan.[3] Vuonna 1993 T-kauppojen kilpailukykyä haluttiin parantaa ja merkittävimmät aluetukkuliikkeet kuten Pohjanmaa, Wihuri Oy, Tukkumanni Oy ja Tukkupartti Oy liitettiin Tukoon. Järjestelyn ulkopuolelle jäivät T-tukkuliikkeistä Heinon Tukun lisäksi myös A. Aarnion perilliset, Kauppa Hallenberg, Mariehamns Parti, M. Paavola Oy, Riisla Oy ja Simolin Oy.[11] Heinon Tukun pelastus oli muun muassa se, että pikatukuissa ostokset maksettiin käteisellä.[9]

Vuonna 1995 Petri Heino seurasi isäänsä Raimo Heinoa toimitusjohtajana[4] ja alkoholin tukkukauppa Suomessa vapautui. Heinon tukkuun perustettiin oma alkoholiosasto.[12] Tallinnaan perustettiin pikatukku, joka myytiin jo seuraavana vuonna.[4]

Vuonna 1996 rahoittajat päättivät myydä Tukon Keskolle. Tukon avulla Keskosta tuli markkinajohtaja elintarvikekaupassa. EU:n kilpailuviranomaiset kuitenkin estivät kaupan ja Tukosta lohkaistiin hankinta- ja logistiikkayhtiö TukoSpar, jonka osakkaaksi Heinon Tukku ryhtyi.[3]

Satavuotisjuhlien kunniaksi perustettiin juhlarahasto, jolla haluttiin edistää suomalaista ruokakulttuuria.[4] Yhtiöllä oli 200 työntekijää ja sen liikevaihto oli 600 miljoonaa markkaa. Yhtiöllä oli Helsingissä kaksi noutotukkua ja toimitustukku, Turussa ja Tamperella toimitustukut.[3]

Vuonna 2001 yhtiön liikevaihto oli 129 miljoonaa euroa. Yhtiön kilpailijoita olivat Keskon Kespro ja pienet tukut, jotka olivat erikoistuneet esimerkiksi vihanneksiin tai kaloihin. Yhtiö maahantoi Suomeen noin 2000 nimikettä noin 60 maasta. Yhtiöllä oli noin 300 työntekijää.[4]

Yritys yhtiöitettiin vuonna 2005 eri yhtiöiksi[9] ja sen emoyhtiöksi tuli TukkuHeino Oy.[7][8]

Tammikuussa 2007 Heinon Tukun omistuspohja muuttui ja 15 prosenttia yhtiön osakkaisesta siirtyi operatiivisen johdon haltuun. Loput jäivät Heinon perheen omistukseen. Konserniin kuului emoyhtiö Tukkuheino Oy:n lisäksi Heino Juomat Oy ja Heinon Toimistopalvelu Oy.[14]

Tammikuussa 2008 Heinon Tukku osti 80 prosenttia oululaisesta Evanti Qualitystä, joka oli Pohjois-Suomen suurin yksityinen alkoholitukku.[15] Pientuottajien ruokaa myyvä Anton & Anton perustettiin. Heinon Tukku oli yksi osakkaista.[16]

2010-luvulla avattiin myyntikonttori Seinäjoelle.[10]

Vuonna 2012 Heino-konsernin liikevaihto oli 220 miljoonaa euroa.[17]

Keväällä 2013 Heino-konsernista tuli Anton & Anton -ruokakaupan pääomistaja.[17] Heinon Tukun satavuotisjuhlarahaston aloitteesta Hotelli- ja ravintolamuseo alkoi kerätä suomalaisten ravintolamuistoja Restopediaan.[18]

Tammikuussa 2015 Heinon Tukulla oli 450 työntekijää sekä pikatukut Helsingissä, Vantaalla ja Lappeenrannassa. Toimitustukkuja sillä oli Espoossa ja Kuopiossa ja myyntikonttorit Turussa, Tampereella ja Oulussa. Yhtiön liiketoimintaan kuului päivittäistavaroiden, alkoholijuomien ja toimistotarvikkeiden tukkukauppa ja maahantuonti sekä liha- ja kalatuotteiden jalostus.[19]

Elokuussa 2018 Tukon liiketoiminnat ajettiin alas, kun Heinon Tukku ja Wihuri Oy lopettivat Tuko-hankintansa. Muut Tuko-osuuskunnan osakkaat olivat lopettaneet hankintansa jo aiemmin.[20] Kalavapriikin lisäksi Heino-konserniin kuului myös vastuulliseen ruokaan keskittynyt Anton&Anton sekä alkoholijuomia maahantuova Uniq Drinks Finland. Heinon Tukulla oli noin 450 työntekijää.[21]

Toukokuussa 2019 Kesko ilmoitti haluavansa ostaa Heinon Tukun ja konserniin kuuluvan kalanjalostusyrityksen Kalavapriikin. Anton & Anton ja Uniq Drinks Finland olisivat jääneet kaupan ulkopuolelle.[21] Marraskuussa Kilpailu- ja kuluttajavirasto esitti markkinaoikeudelle kaupan estämistä.[22]

Helmikuussa 2020 markkinaoikeus kielsi kaupan, koska oli huolissaan pikatukkumarkkinoiden liiallisesta keskittymisestä. Keskon ja Heinon Tukun yhteinen markkinosuus yleistukuista olisi ollut 60–70 prosenttia. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun markkinaoikeus kielsi suomalaisen yrityskaupan.[22] Koronapandemia supisti yhtiön liiketoimintaa.[23] Huhtikuussa yhtiö avasi pikatukkunsa väliaikaisesti myös henkilöasiakkaille.[24] Yhtiön liikevaihto tippui 240 miljoonasta eurosta noin 170 miljoonaan euroon.[23]

Vuonna 2021 Tukkuheino-konserniin kuuluivat Tukkuheino Oy, Uniq Drinks Finland Oy, Anton & Anton Ab sekä Heinon Tukku Oy.[25]

Huhtikuussa 2021 kerrottiin, että Valio oli ostamassa Valio Aimon eli Heinon Tukku Oy:n sekä Espoon ja Kuopion toimitustukut. Kaupan ulkopuolelle jäivät emoyhtiö Tukkuheino Oy, sen omistamat kiinteistöt Espoossa, Helsingissä, Vantaalla ja Kuopiossa, kuopiolainen Kalavapriikki,[26] [25] Anton & Anton, alkoholin maahantuonti ja panimotoiminta.[2] Kilpailu- ja kuluttajavirasto hyväksyi kaupan kesäkuussa. Yrityskaupan mukana Valiolle siirtyi noin 340 työntekijää[23] ja tukun edustamat 30 000 tuotenimikettä.[27] Kaupan myötä Valion asiakaskunta kasvoi horeca-palvelun suurista ketjuista, julkishallinnosta ja henkilöstöravintoloista niin yksittäisiin ravintoloihin ja kahviloihin kuin isoihin ketjuihinkin.[28]

Tammikuussa 2022 Heinon Tukun nimeksi vaihdettiin Valio Aimo. Aimo oli ollut yksi Heinon Tukun omia tuotemerkkejä.[2] Helmikuussa Revcap ja Cobbleyard Real Estate -yhtiöt ostivat pikatukkujen kiinteistöt Helsingistä ja Vantaalta.[29]