Valgansikloviiri

Valgansikloviiri (C14H22N6O5) on nukleosidianalogeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä sytomegalovirusinfektioiden hoitoon. Valgansikloviiri kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]

Valgansikloviiri
Valgansikloviiri
Valgansikloviiri
Systemaattinen (IUPAC) nimi
[2-[(2-amino-6-okso-1H-purin-9-yyli)metoksi]-3-hydroksipropyyli]-(2S)-2-amino-3-metyylibutanoaatti
Tunnisteet
CAS-numero 175865-60-8
ATC-koodi J05AB14
PubChem 135413535
DrugBank DB01610
Kemialliset tiedot
Kaava C14H22N6O5 
Moolimassa 354,376
SMILES Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus 65–75 %[1]
Proteiinisitoutuminen 1–2 %[2]
Metabolia hepaattinen
Puoliintumisaika 4 tuntia[2]
Ekskreetio renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria

?

Reseptiluokitus


Antotapa oraalinen

Ominaisuudet ja käyttö

Rakenteeltaan valgansikloviiri on valiinin ja gansikloviirin esteri. Yhdiste on aihiolääke, joka hydrolysoituu ihmiselimistössä gansikloviiriksi. Gansikloviiri estää sytomegalovirusten DNA-polymeraasientsyymiä, jolloin viruksen jakautuminen estyy. Toisin kuin gansikloviiriä, valgansikloviiriä voidaan annostella tablettina sen paremman biosaatavuuden vuoksi. Valgansikloviiriä käytetään sytomegalovirusten aiheuttamien verkkokalvontulehdusten hoitamiseen erityisesti potilailla, joiden immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi HIV-infektion takia.[1][4][5][6]

Haittavaikutukset

Tyypillisiä valgansikloviirin aiheuttamia haittavaikutuksia voivat olla huonovointisuus, pääkipu, ihottuma ja luuydintoksisuudesta aiheutuva anemia. Valgansikloviiri saattaa olla karsinogeenista.[1][5]

Lähteet

  1. John E. Bennett, Raphael Dolin, Martin J. Blaser: Mandell, Douglas, and Bennett's Principles and Practice of Infectious Diseases, s. 558. Elsevier, 2014. ISBN 9781455748013. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.6.2019). (englanniksi)
  2. Valganciclovir DrugBank. Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
  3. WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 1.6.2019. (englanniksi)
  4. Morris J. Brown, Pankaj Sharma, Peter N. Bennett: Clinical Pharmacology, s. 221. Elsevier, 2012. ISBN 978-0-7020-4084-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.6.2019). (englanniksi)
  5. Valentino Stella, Ronald Borchardt, Michael Hageman, Reza Oliyai, Hans Maag, Jefferson Tilley: Prodrugs, s. 679-682. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-49782-X. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.6.2019). (englanniksi)
  6. Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 3. Antivirals, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.