Valev Uibopuu

Valev Uibopuu (19. lokakuutalähde? 1913 Vana-Antsla, Võrumaa[1] – 18. maaliskuutalähde? 1997[2] Lund, Ruotsi) oli virolainen kirjailija ja toimittaja. Uibopuu työskenteli toimittajana, mutta pakeni 1943 saksalaismiehityksen aikana Suomeen ja edelleen 1944 Ruotsiin. Häntä pidetään sukupolvensa merkittävimpiin kuuluvana kirjailijana, realistina ja psykologisena tarkkailijana.[3] Ruotsissa hän oli jonkin aikaa toimittajana, mutta aloitti sitten kustannusliike Eesti Kirjanike Kooperatiivin johtotehtävissä. Vuodesta 1971 hän oli Lundin yliopistossa lehtorina ja hoiti professorin virkaa.[1]

Kirjailija Valev Uibopuu.

Valev Uibopuun puoliso oli vuosina 1944–1964 suomalainen kirjailija Tuuli Reijonen.[1]

Suomennokset
  • Häkkilinnut: novelleja, suom. Helvi Katajavuori, Eino Parikka. 1945
  • Neljä tulta, suom. Kerttu Mustonen ja Helvi Katajavuori. 1952
  • Jano, suom. Kerttu Mustonen-Hukki. 1958
  • Markus älä muutu!: romaani, suom. Tuuli Reijonen-Uibopuu. 1963
  • Myöhäinen rakkaus: novelleja, viron kielestä suom. Tuuli Reijonen. 1965
  • Pertti Virtaranta, Keskusteluja Valev Uibopuun kanssa = Vestlusi Valev Uibopuuga / Pertti Virtaranta. 1991

Lähteet
  1. Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Uibopuu, Valev”, Otavan kirjallisuustieto, s. 807. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  2. Petri Liukkonen, Valev Uibopuu Authors' Calendar, Books and Writers, viitattu 20.10.2021 (englanniksi)
  3. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 9 p. 445
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.