Valesapelihammaskissat

Valesapelihammaskissat[2] (Nimravidae) on sukupuuttoon kuollut kissamaisten petoeläinten heimo, jonka fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta. Heimon nimi on erotuksena aidoista sapelihammaskissoista, jotka kuuluvat kissaeläinten heimoon (Felidae).[3]

Valesapelihammaskissat
Holophoneus primaevus
Holophoneus primaevus
Eoseeni–Mioseeni
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Feliformia
Heimo: †Valesapelihammaskissat
Nimravidae
Cope, 1880[1]
Katso myös

  Valesapelihammaskissat Wikispeciesissä
  Valesapelihammaskissat Commonsissa

Evoluutiohistoria
Charles R. Knightin näkemys lajista Dinictis felina
Kissamaisten petoeläinten sukupuu

Valesapelihammaskissat olivat ensimmäisiä kissamaisia lihansyöjiä, jotka kokivat radiaatioaallon. Niiden vanhimmat löydetyt jäänteet ovat keskiseltä eoseenilta Kiinasta. Koska jo varhaiset aasialaiset valesapelihammaskissat olivat monimuotoistuneita, saattaa niillä olla pitkä tuntematon historia Aasiassa, missä ne luultavasti myös ilmestyivät ja kehittyivät. Sieltä ne levisivät oletettavasti ensin Pohjois-Amerikkaan myöhäisellä eoseenilla ja sitten Eurooppaan varhaisella oligoseenilla. Oligoseenilla valesapelihammaskissojen monimuotoistuminen jatkui Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, kun ne samaan aikaan harvinaistuivat Aasiassa todennäköisesti avointen elinympäristöjen leviämisen takia. Niiden elinympäristöä olivat nimittäin suljetut metsät, ja ruohomaiden leviäimisen katsotaan koituneen niiden kohtaloksi myös Pohjois-Amerikassa. Vielä keskiseltä mioseenilta tunnetaan yksi valesapelihammaskissalle kuulunut hammasjäännös Kiinasta.[4]

Piirteet

Valesapelihammaskissoilla oli pitkä, matala ruumis ja pitkä häntä. Niiden huomiota herättävät yläkulmahampaat (”sapelit”) olivat pidemmät kuin nykyisillä kissoilla, mutta eivät yhtä pitkät kuin aidoilla sapelihammaskissoilla, joskin niiden alakulmahampaat olivat suhteellisesti pidemmät.[3]

Luokittelu

Aiemmin valesapelihammaskissat jaettiin kahteen alaheimoon, Nimravinae ja Barbourofelinae, mutta nykykäsityksen mukaan alaheimot eivät ole sukua toisilleen. Siksi jälkimmäinen on erotettu omaksi heimokseen Barbourofelidae.[4] Valesapelihammaskissat eivät myöskään ole läheistä sukua kissaeläimille, vaikka muistuttavat niitä läheisesti.[2][4]

Valesapelihammaskissojen sisäinen luokittelu:[4][5]

  • Heimo: Valesapelihammaskissat (Nimravidae)
    • Tribus: Hoplophoneini
      • Suku: Hoplophoneus
      • Suku: Nanosmilus
    • Tribus: Nimravini
      • Suku: Dinaelurus
      • Suku: Nimravus
    • Suku: Dinailurictis
    • Suku: Dinictis
    • Suku: Eofelis
    • Suku: Maofelis
    • Suku: Pogonodon
    • Suku: Quercylurus

Lähteet
  1. Nimravidae (false sabre-tooth The Paleobiology Database. Viitattu 11.6.2013. (englanniksi)
  2. Katajisto, Jonna (päätoim.): Luonnossa. Nisäkkäät 3, s. 38. Helsinki: Weilin+Göös, 2010. ISBN 978-951-0-34257-2.
  3. Dixon, Dougal et al.: The Macmillan Illustrated Encyclopedia of Dinosaurs and Prehistoric Animals, s. 224. New York: Collier Books, Macmillan Publishing Company, 1992. ISBN 0-02-042981-9. (englanniksi)
  4. Averianov, Aleksandr: First nimravid skull from Asia. Scientific Reports, 10.5.2016, 6. vsk, nro 1, s. 25812. PubMed:27161785. doi:10.1038/srep25812. ISSN 2045-2322. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)
  5. Barrett, Paul Z.: Taxonomic and systematic revisions to the North American Nimravidae (Mammalia, Carnivora). PeerJ, 9.2.2016, 4. vsk, s. e1658. PubMed:26893959. doi:10.7717/peerj.1658. ISSN 2167-8359. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.7.2020. (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.