Valerijan Polištšuk

Valerijan Polištšuk (ukr. Валеріян Поліщук, lisäksi hänellä oli lukuisia salanimiä; 1. lokakuuta 1897 Biltše, Volynian kuvernementti – 9. lokakuuta 1937 Sandarmoh, Neuvostoliitto) oli ukrainalainen kirjailija ja kirjallisuuskriitikko ja -teoreetikko.[1]

Valerijan Polištšuk
Валеріян Поліщук
Valerijan Polištšuk
Henkilötiedot
Syntynyt	1. lokakuuta 1897 Biltše, Volynian kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	9. lokakuuta 1937 (40 vuotta) Sandarmoh, Neuvostoliitto
Ammatti	kirjailija
Kirjailija
Tuotannon kieli	ukraina
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Polištšukin ensimmäinen kirjallinen teos ilmestyi 1918. Vuonna 1921 hän julkaisi Petro Jefremovin ja Valerijan Pidmohylnyin kanssa kokoelman Vyr revoljutsi (suom. Vallankumouksen pyörre) Sitšeslavissa (nykyisin Dnipropetrovsk). Sen jälkeen hän työskenteli harkovalaisissa sanomalehdissä. Hän liittyi vuonna 1923 työväenluokkaiseen kirjailijaryhmään Hartin, ja vuonna 1925 hän perusti pienen ryhmän Avanhard, jonka ohjelma oli konstruktivistinen dynamismi eli spiralismi. Hän sai voimakkaasti vaikutteita eri maiden avantgarde-kirjallisuudesta, venäläisestä (Ilja Selvinski), länsieurooppalaisesta (Emile Verhaeren) ja yhdysvaltalaisesta (Walt Whitman).[1]

Polištšuk kehitteli vapaan mitan runoutta hvyljady (suom. aaltosyklit). Hänen tuotantoonsa kuuluu yli viisikymmentä teosta runoa, proosaa, esseitä ja lastenkirjallisuutta. Hänen oma kommunisminsa näkyy selvimmin pitkissä runoissa ja runokokoelmissa. Hän kirjoitti myös lyhytromaaneja ja Donbasia käsittelevän teoksen Povist metalu i vuhilja (1931, ”Kertomus metallista ja hiilestä”).[1]

Polištšuk pidätettiin ja tuomittiin vuonna 1934 kuulumisesta kuvitteelliseen neuvostovastaiseen ”Ukrainan kansallissosialistiseen puolueeseen”. Hänet tuomittiin vuonna 1935 kymmeneksi vuodeksi vankilaan Solovetskin saarille, ja myöhemmin NKVD teloitti hänet. Hänen ”maineensa puhdistettiin” suojasään aikana 1950-luvun lopulla.[1]

Polištšukin tuotantoa on julkaistu 1960 ja 1987, ja vuonna 1997 julkaistiin Rivnessä kaksi kirjaa, joista toinen sisältää omaelämäkerran, päiväkirjakatkelmia ja valikoiman kirjeitä, toinen valikoiman hänen kirjallisia tekstejään, muistelmia hänestä ja kunnianosoituksia.[1]