Valerijan Pidmohylnyi

Valerijan Pidmohylnyi, ukr. Валеріян Підмогильний, (2. helmikuuta 1901 Tšapli, Jekaterynoslav, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta[1] – 3. marraskuuta 1937[1] Sandarmoh, Karjalan ASNT, Neuvostoliitto[2]) oli ukrainalainen kirjailija ja kääntäjä.[1]

Valerijan Pidmohylnyi
Валеріян Підмогильний
Valerijan Pidmohylnyi
Henkilötiedot
Syntynyt	2. helmikuuta 1901 Tšapli, Jekaterynoslav, Kiovan kuvernementti, Venäjän keisarikunta
Kuollut	3. marraskuuta 1937 (36 vuotta) Sandarmoh, Karjalan ASNT, Neuvostoliitto
Ammatti	kirjailija, kääntäjä
Kirjailija
Tuotannon kieli	ukraina
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Pidmohylnyi valmistui Jekaterynoslavin lukiosta 1918 ja opiskeli Kiovan yliopistossa. Hän aloitti 1921 työskentelyn kustannusyhtiöissä ja kuului Žyttia i revoljutsijan toimituskuntaan. Hän julkaisi ensimmäiset novellinsa ”Vanja” ja ”Haidamaky” 1919 Sitšissä, joka ilmestyi Jekaterynoslavissa, ja kirjoitti myös kirjalliseen Vyr revoljutsi -kalenteriin (1921). Hän oli kirjailijajärjestö Lankan (myöhemmin MARS) jäsen.[1]

Lankan (MARS) jäseniä: Borys Antonenko-Davydovytš, Hryhory Kosynka, Marija Halytš, Jevhen Plužnyk, Valerijan Pidmohylnyi, Teodosi Osmatška.

Pidmohylnyi käsitteli nuoruudentöissään vallankumousta edeltänyttä ja sen jälkeistä aikaa, kuten Ukrainan nälänhätää 1921–1923. Hänen merkittävin teoksensa on romaani Misto (1928. ”Kaupunki”), jonka yhtenä teemana on kaupungin ja maaseudun suhde uuden talouspolitiikan taustaa vasten. Viimeinen teos on Nevelytška drama (”Pieni näytelmä”), joka on romaani ”sosialistisen jälleenrakentamisen” ajan ihmisistä. Se ilmestyi 1930 sarjana Žyttia i revoljutsijassa, mutta se julkaistiin itsenäisenä teoksena Pariisissa 1956.[1]

Pidmohylnyi oli myös kääntäjä. Hän käänsi useita ranskalaisia kirjailijoita, joilla oli suuri merkitys 1920-luvun ukrainalaiselle kirjallisuudelle. Pidmohylnyin ensimmäiset teokset joutuivat ankaran virallisen arvostelun kohteeksi ja saivat jopa leiman ”mahnovismin romantisointia” anarkokommunisti Nestor Mahnon mukaan. Myös romaani Misto sai tuomion. Pidmohylnyi erotettiin toimittajan tehtävästään, ja hänet pidätettiin 1934. Hän oli useissa vankiloissa ja pakkotyöleireillä ennen kuin hänet ammuttiin samaan aikaan kuin paljon muitakin ukrainalaisia kirjailijoita. Hänen maineensa palautettiin suojasään aikana 1956. Hänen tuotantoaan, muun muassa Misto, julkaistiin Ukrainassa uudelleen 1989. Kertomuksia, joukossa aiemmin julkaisemattomia, julkaistiin 1991 nimellä Istorija pani Ivhy (”Rouva Ivhan tarina”).[1]

Pidmohylnyi kuului niihin ukrainalaisen intelligentsian jäseniin, jotka ensin vietiin leirille Solovetskin saarille ja sitten ammuttiin Sandarmohissa.[2]