Valerie Plame

Valerie Plame syntyi Anchoragessa Yhdysvaltojen Alaskan osavaltiossa 19. huhtikuuta 1963. Hänen isänsä työskenteli Yhdysvaltain ilmavoimien upseerina. Plame opiskeli Pennsylvanian osavaltion yliopistossa ja valmistui vuonna 1985. Vielä samana vuonna hän sai harjoittelupaikan Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelulta eli CIA:lta. Plame työskenteli tiedustelupalvelulle sittemmin 20 vuotta. Hänen urastaan voidaan varmuudella työn salaisen luonteen takia sanoa vain vähän. Hänellä oli joka tapauksessa useita tehtäviä, jotka yleensä jakautuivat kahteen rooliin, julkiseen ja salaiseen. Plamen työ keskittyi etenkin aseiden leviämisen tutkimiseen ja niiden leviämisen estämiseen. Keskustiedustelupalvelu kustansi myös hänen opintonsa. Plame valmistui London School of Economics -yliopistosta Britanniasta vuonna 1991 ja edelleen College of Europesta Belgiassa vielä samana vuonna.[1]

Vuonna 1997 Plame osallistui juhlille Washingtonissa, jossa hän tapasi lähettiläs Joseph C. Wilson IV:n. Wilson työskenteli tuolloin presidentti Bill Clintonin avustajana sekä Afrikan asioiden johtajana kansallisessa turvallisuusneuvostossa. Plame ja Wilson menivät naimisiin vuonna 1998 ja Wilson jäi eläkkeelle valtion tehtävistä vielä samana vuonna. Sittemmin hän teki töitä omalla konsultointiyrityksellään.[1]

Vuoden 2002 helmikuussa Wilson sai CIA:lta ja tuolloiselta presidentti George W. Bushin hallinnolta tehtävän lähteä Nigeriin Afrikassa. Joidenkin tiedustelutietojen mukaan Irakin diktaattori Saddam Hussein yritti ostaa rikastettua uraania Nigeristä ja Wilsonin olisi selvitettävä tietojen todenperäisyys. Hän oli entuudestaan tehnyt kattavaa työtä Saddam Husseinin suhteen 1980- ja 1990-luvuilla. Palattuaan hänen lopputuloksensa oli, että väitteille ei ollut näyttöä. Väite esiintyi kuitenkin tästä huolimatta Bushin hallinnon sittemmissä tiedonannoissa. Irakin yhteys Nigeriin ja sen uraaniin oli yksi syy, jolla myöhempi Irakin sota oikeutettiin.[1]

6. heinäkuuta 2003 The New York Times julkaisi Wilsonin mielipidekirjoituksen, jossa hän paljasti aikaisemman matkansa Nigeriin ja oman päätelmänsä Bushin hallinnon väitteiden todenperäisyydestä. Hänen mukaansa Valkoinen talo liioitteli tietoisesti Irakin muodostamaa uhkaa. Huolimatta siitä, pidettiinkö näitä väitteitä tosina, ne katsottiin vahingollisiksi. Valkoinen talo päätti presidentti Bushin ja varapresidentti Dick Cheneyn henkilökunnan voimin tehdä vastaiskun loanheitolla. 14. heinäkuuta 2003 konservatiivi Robert Novak kirjoitti The Washington Post -lehdessä paljastaen, että Wilsonin vaimo Plame oli CIA:n työntekijä, jonka erityisellä vastuulla olivat asehankinnat ja edelleen joukkotuhoaseet.[1]

Paljastus herätti kohun. Tiedettiin heti, että paljastukseen tarvittavan tiedon on täytynyt tulla hyvin korkealta taholta Yhdysvaltain hallinnossa. Sitä paitsi sellaisen tiedon vuotaminen oli laitonta. Niin sanottu Plame–Wilson-tapaus herätti kiivasta väittelyä demokraattien ja republikaanien välillä sekä sodan kannattajien ja vastustajien välillä. Viralliselta taholta se johti myös liittovaltion tutkimukseen tietovuodosta.[1]

Plame puhuu Brownin yliopistolla vuonna 2007.

Tapauksen tutkinta kesti hyvin pitkään, ja sitä tehtiin perusteellisesti. Lopulta asian tiimoilta tuomittiin maaliskuussa 2007 useista syytteistä, kuten väärästä valasta ja oikeuskäsittelyn estämisestä varapresidentti Dick Cheneyn kansliapäällikkö Lewis Libby. Presidentti George W. Bush lievensi hänen tuomionsa kuitenkin nopeasti sen julistamisen jälkeen. Libby jäi ainoaksi tapauksesta tuomituksi henkilöksi. Kenenkään ei todettu syyllistyneen päärikokseen, eli Plamen CIA-taustan vuotamiseen. Jos tietoa voidaan pitää vuodettuna, tiedon vuodon lähteellä on täytynyt olla korkein turvallisuusselvitys. Etenkin Bushin tukijat ovat tosin joskus myös väittäneet, että Plamen CIA-tausta oli yleisesti tunnettu asia Valkoisessa talossa ja asian liikkeelle pannut Wilsonin mielipidekirjoitus oli tarkoitettu presidentin maineen töhrimiseen.[1]

Plame ja hänen miehensä Wilson kävivät oikeustaistelua itse virallisen selvityksen ohessa.[1] Oikeudessa he syyttivät varapresidentti Dick Cheneytä, Lewis Libbyä ja Karl Rovea hakien määrittelemätöntä määrää korvauksia.[2] Tapaus eteni, kunnes Yhdysvaltain korkein oikeus kieltäytyi ottamasta sitä käsittelyyn vuonna 2009.[3]

Plame jätti CIA:n joulukuussa 2005. Lokakuussa 2007 julkaistiin hänen kirjansa Fair Game: My Life as a Spy, My Betrayal by the White House. Kirjassa ei sinänsä esitetty mitään, jota ei olisi jo tiedetty. Kohua aiheutti huhu, jonka mukaan eräs kustantaja olisi tarjonnut kirjasta 2,5 miljoonaa dollaria. Kustantaja ei kuitenkaan vahvistanut tällaista tietoa. CIA oli myös vaatinut kirjan osien uudelleenkirjoittamista ennen sen julkaisua. Kirjan julkaisun jälkeen Plame teki laajan puhekiertueen kirjaansa markkinoiden.[1] Kirjan pohjalta julkaistiin myös elokuva Fair Game vuonna 2010.[4]

Vuoden 2016 presidentinvaaleissa Plame tuki Hillary Clintonia.[5] Vuonna 2020 Plame oli ehdolla esivaaleissa demokraattipuolueen edustajainhuoneen ehdokkaaksi New Mexicon osavaltion 3. vaalipiiristä. Hän kuitenkin hävisi esivaaleissa Teresa Leger Fernandezille.[6]