Valeri Lobanovskyi
Valeri Vasylovytš Lobanovskyi (ukr. Валерій Васильович Лобановський, 6. tammikuuta 1939 – 13. toukokuuta 2002) oli ukrainalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.
 | ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Valeri Vasylovytš Lobanovskyi (ukr. Валерій Васильович Лобановський) | |
| Syntymäaika | 6. tammikuuta 1939 | |
| Syntymäpaikka | Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto | |
| Kuolinaika | 13. toukokuuta 2002 (63 vuotta) | |
| Kuolinpaikka | Zaporižžja, Ukraina | |
| Junioriseurat | ||
 Dynamo Kiova | ||
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1957–1964 1965–1966 1967–1968 |
Dynamo Kiova Tšornomorets Odessa FK Šah’tar Donetsk |
144 (42) 59 (15) 50 (14) |
| Maajoukkue | ||
| 1960–1961 | Neuvostoliitto |
2 (0) |
| Valmennusura | ||
| 1968–1973 1973–1982 1975–1976 1984–1990 1982–1983 1986–1990 1990–1992 1994–1996 1996–2002 2000–2001 |
Dnepr Dnepropetrovsk Dynamo Kiova Neuvostoliitto Dynamo Kiova Neuvostoliitto Neuvostoliitto Arabiemiraatit Kuwait Dynamo Kiova Ukraina | |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Ura pelaajana
Pelaajauransa Lobanovskyi aloitti vasempana laiturina kotikaupunkinsa joukkueessa Dynamo Kiovassa, missä hän voitti sekä Neuvostoliiton liigamestaruuden että cupin. Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan seitsemän vuotta, minkä jälkeen pelasi myös Tšornomorets Odessassa ja Šah’tar Donetskissa ennen kuin lopetti uransa 29-vuotiaana kaikkiaan 253 ottelun ja 71 tehdyn maalin jälkeen. Neuvostoliiton maajoukkueessa hän pelasi kaksi ottelua.
Ura valmentajana
Parhaiten Lobanovskyi tunnetaan menestyksestään valmentajana. Vuoden kuluttua uransa lopettamisesta hän aloitti Dnepr Dnepropetrovskin valmentajana, minkä hän nosti aluesarjoista kolmessa vuodessa Neuvostoliiton korkeimmalle sarjatasolle. Ennen kauden 1974 alkua hän siirtyi Kiovan Dynamoon, mitä valmensi 17 seuraavan vuoden aikana 15 vuoden ajan, käytyään välissä Neuvostoliiton maajoukkuevalmentajana.
Lobanovskyin valmennusfilosofia oli hyvin tieteellinen ja matemaattinen, eikä hän jättänyt pelaajien luovuudelle sijaa. Hän noudatti totaalisen jalkapallon pelitapaa, jota itse nimitti ”pelaajien sosialistiseksi kollektiivisuudeksi”. Pelaajien keskinäinen liikkuminen kentällä oli sovitettu yhteen äärimmäisen tarkasti. Lobanovskyin valmennusmenetelmät tuottivat tulosta ja Dynamo Kiova kykeni murtamaan venäläisjoukkueiden ylivallan Neuvostoliiton jalkapalloliigassa. Joukkue voitti liigamestaruuden kahdeksan ja kertaa ja cupin kuudesti. Lisäksi joukkue voitti Cup-voittajien cupin vuosina 1975 ja 1986.
Neuvostoliiton maajoukkueen peräsimessä hän työskenteli kolme kautta. Hän valmensi joukkueen pronssille 1976 Montrealin olympialaisissa, mutta eniten julkisuutta sai hänen kolmas kautensa, johon kuului myös vuoden 1986 Meksikon MM-turnaus. Neuvostoliiton joukkue kilpailuissa koostui pääasiassa Dynamo Kiovan pelaajista ja pelitapa noudatti perinteistä lobanovskyilaista kaavaa. Joukkue voitti alkulohkonsa, mutta putosi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella hävittyään Belgialle 4–3. Kaksi vuotta myöhemmin Saksan EM-kilpailuissa joukkue eteni loppuotteluun, missä se kuitenkin hävisi Alankomaille. Perestroikan jälkiaikoihin monet Lobanovskyin luottopelaajat lähtivät Euroopan rahaliigoihin pelaamaan. Hän ei saanut edes kaikkia Dynamo Kiovan pelaajia suostuteltua 1990 MM-kilpailuiden joukkueeseen ja joukkue sijoittui lopulta alkulohkossaan viimeiseksi.
Heikon MM-kilpailumenestyksen jälkeen Lobanovskyi lähti Dynamo Kiovasta ja siirtyi Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentajaksi. Neljän vuoden ajan tehtävässä toimittuaan ilman mainittavampaa menestystä hänet erotettiin tehtävästä, minkä jälkeen hän siirtyi Kuwaitin peräsimeen, mutta tämä pesti kesti vain kaksi vuotta. Tammikuussa 1997 hän palasi takaisin Dynamo Kiovan valmentajaksi, mutta ajat eivät olleet enää entisenlaiset. Dynamo oli suljettu lahjontaskandaalin vuoksi eurocup-kilpailuista, eikä menestys kotimaankaan liigassa häikäissyt. Lobanovskyi kuitenkin sai kurssin nopeasti kääntymään ja johdatti joukkueen viiteen peräkkäiseen mestaruuteen ja vuonna 1999 aina Mestarien liigan välieriin saakka. Monet Dynamo Kiovan pelaajista ovat lähteneet muihin Euroopan liigoihin pelaamaan, kuitenkin Lobanovskyin kasvateista ainoastaan Andri Ševtšenko on kyennyt tekemään todellisen läpimurron maailman terävimmälle huipulle. Maaliskuussa 2000 Lobanovskyi siirtyi valmentamaan Ukrainan maajoukkuetta, mutta sai potkut joukkueen hävittyä ratkaisevan MM-jatkokarsintaottelun Saksalle.
7. toukokuuta 2002 Lobanovskyi sai aivoveritulpan juuri kun hänen joukkueensa Dynamo Kiova oli voittanut Metalurh Zaporižžjan. Hän kuoli kesken aivoleikkauksen. Lobanovskyi on eräs Ukrainan suurimmista jalkapallosankareista ja Dynamo Kiovan kotistadion on nimetty uudelleen hänen mukaansa. Hänelle on myönnetty myös korkein Ukrainan kansalaiselleen antama tunnustus, Ukrainan sankarin arvonimi. Vuodesta 2002 lähtien on hänen kunniakseen järjestetty vuosittainen muistoturnaus.
Saavutuksia
Pelaajana
- Neuvostoliiton mestaruus 1961
- Neuvostoliiton Cup 1961
Valmentajana
- Neuvostoliiton mestaruus (8): 1974, 1975, 1977, 1980, 1981, 1985, 1986, 1990
- Neuvostoliiton Cup (6): 1974, 1978, 1982, 1985, 1987, 1990
- Ukrainan mestaruus (5): 1997, 1998, 1999, 2000, 2001
- Ukrainan Cup (3): 1998, 1999, 2000
- EM-hopeaa 1988
- Cup-voittajien Cupin voitto (2): 1975, 1986
- Euroopan supercupin voitto 1975
Aiheesta muualla
- Henkilökuva Venäjän maajoukkueen sivuilla (venäjäksi)
- Ukrainan jalkapallon historia: Henkilökuva (venäjäksi)
| Edeltäjä: Aleksandr Sevidov Juri Morozov Jozef Sabo |
FK Dynamo Kiovan päävalmentaja 1973–1982 1984–1990 1996–2002 |
Seuraaja: Oleh Bazilevitš Anatoli Puzatš Oleksi Myh’ailytšenko |
| Edeltäjä: Carlos Alberto Parreira |
Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentaja 1990–1992 |
Seuraaja: Antoni Piechniczek |
| Edeltäjä: Jozef Sabo |
Ukrainan maajoukkueen päävalmentaja 2000–2001 |
Seuraaja: Leonid Burjak |