Valentina Modig-Manuel
Valentina Modig-Manuel, vuoteen 1936 Modig (25. kesäkuuta 1907 Minsk – 22. kesäkuuta 2005 Turku) oli keraamikko, joka perusti puolisonsa kanssa Suomen ensimmäisen itsenäisen keramiikkaverstaan.[1]
Modig-Manuelin vanhemmat olivat muuttaneet Minskiin 1800-luvun lopulla, Suomeen hänen perheensä palasi ennen ensimmäistä maailmansotaa ja asettui Tammisaareen. Helene Schjerfbeck opetti Modig-Manuelille piirustusta ja rohkaisi häntä pyrkimään Taideteollisuuskouluun, jossa Modig-Manuel aloitti koristemaalauksen opinnot 1927. Valmistuttuaan hän ryhtyi kuitenkin työskentelemään keramiikan parissa, Grankullan Saviteollisuus Osakeyhtiössä. Aluksi hän toimi palkattamona harjoittelijana, mutta sittemmin yhtiön taiteellisena johtajana. Vuonna 1936 hän siirtyi Turkuun Kupittaan Savi -yrityksen palvelukseen. Seuraavana vuonna hän avioitui opiskelijatoverinsa Josef Manuelin (Manulkinin) kanssa ja pariskunta perusti Studio Keramos -keramiikkaverstaan. Modig-Manuel alkoi työskennellä omassa verstaassaan vuonna 1939. Verstaan kerammiikkatuotteet saivat hyvän vastaanoton. Niitä esiteltiin useissa eri näyttelyissä ja Modig-Manuel hallitsi ainoana itsenäisenä keraamikkona Suomessa niiden valmistuksen ns. pelkistyspolttotekniikalla. Verstaan kaupallinen menestys perustui kuitenkin ennen muuta hänen aviomiehensä suunnittelemien mallien pohjalta valmistettuihin keramiikkafiguureihin, jotka olivat suosittuja koriste-esineitä 1940- ja 1950-luvulla. Modig-Manuel opetti pitkään keramiikkaa Turun ruotsinkielisessä työväenopistossa, vuodesta 1954 aina vuoteen 1977 saakka, ja jatkoi keraamikkona 1980-luvulle asti. Hänen teostensa retrospektiiviset näyttelyt 1990-luvulla herättivät ansaittua huomiota.[1]
Lähteet
- Kalha, Harri: ”Valentina Modig-Manuel”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 721-722. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. / Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
- Suna, Eija 1993. Keramiikkataiteilija Valentina Modig-Manuel: Keramikern Valentina Modig-Manuel. Aboa, Turun maakuntamuseon vuosikirja 53-54/1989-1990, ss. 66-89.