Valentin Thilo, nuor.

Valentin Thilo nuorempi (19. huhtikuuta 1607, Köningsberg - 29. heinäkuuta 1662 Köningsberg) oli saksalainen, evankelinen latinan ja retoriikan professori Köningsbergin yliopistossa sekä virsirunoilija.

Valentin Thilo, nuorempi

Thilo toimi aluksi diakonina Königsbergissä. Hän aloitti teologian opinnot 1624 Köningsbergin yliopistossa, mutta oli kiinnostunut myös retoriikasta. Hän jatkoi opintojaan Leidenin yliopistossa 1632 -1634 ja palattuaan Köningsbergiin nimitettiin retoriikan professoriksi 1634. Hän oli viiteen otteeseen filosofisen tiedekunnan dekaani ja kahteen otteeseen yliopiston professori.[1]

Thilo oli Heinrich Albertin ja Simon Dachin ystävä ja oli heidän kanssaan Königsbergin runoliiton (Kürbishütte) jäsen. Hän oli kirjoittanut kaksi retoriikkaa käsittelevää oppikirjaa, jotka julkaistiin vuosina 1635 ja 1647. Hänen kirjoittamansa virret olivat pääasiassa kirkkovuoden juhla-aikojen virsiä. Useimmat niistä julkaistu kokoelmissa Preussische Fest-Lieder (Elbing 1642-44) ja New Preussisches vollständiges Gesang-Buch (Kö­nigs­berg 1650). Hänen kirjoittamistaan virsistä tunnetaan vain adventtivirsi "Mit Ernst, o Menschenkinder vuodelta" 1642.[1]

Thilon virren on suomentanut Elias Lännrot 1874. Se on virsi 7 "Valmistu, Herran kansa" Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa ja virsi 712 Ruotsin kirkon virsikirjassa. Se on Hengellinen laulukirja -kirjan laulu 611, Seurakunta laulaa - kirjan laulu 502 ja Helsingin katolisen hiippakuinnan laulukirjassa Cantemus laulu 37 sekä Suomen kirkon ruotsinkielisessä virsikirjassa virsi 5 "Nu må vi oss bereda att möta med stor fröjd".