Valentín Paniagua

Valentín Demetrio Paniagua Corazao (23. syyskuuta 1936 – 16. lokakuuta 2006) oli perulainen lakimies ja poliitikko, maan väliaikainen presidentti kongressin erotettua Alberto Fujimorin marraskuussa 2000. Hänen pääasiallinen toimensa oli järjestää uudet vaalit heinäkuussa 2001 joiden jälkeen hän erosi virasta.[1]

Valentín Paniagua
Perun presidentti
22. marraskuuta 2000 - 28. heinäkuuta 2001
Edeltäjä	Alberto Fujimori
Seuraaja	Alejandro Toledo
Henkilötiedot
Syntynyt	23. syyskuuta 1936 Cuzco, Peru
Kuollut	16. lokakuuta 2006 Lima, Peru
Tiedot
Puolue	Acción Popular
Uskonto	Katolisuus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Paniagua oli Acción Popular -puolueen (AP) pääsihteeri.

Valentín Paniagua syntyi Cuzcossa, jossa kävi koulunsa ja opiskeli lakia Universidad Nacional San Antonio Abadissa. Hän jatkoi opintojaan Limassa Universidad Nacional Mayor de San Marcosissa.

Opiskelijana Paniagua oli perustamassa Frente Universitario Reformista Independientea, joka toimi kristillis-sosiaalisella pohjalla ja vastusti maanomistajia, kommunisteja ja APRAa. Hän liittyi kristillisdemokraattiseen puolueeseen ja valittiin kongressiin kesäkuussa 1963 sen edustajana. Kristillisdemokraattisen ja AP:n vaaliliitto nosti AP:n johtajan Fernando Belaúnde Terryn presidentiksi, ja Paniagua valittiin nuoruudestaan huolimatta oikeus- ja kulttuuriministeriksi Belaúden ensimmäiseen hallitukseen.

Kenraali Juan Velasco Alvaradon vallankaappaus 3. lokakuuta 1968 pudotti Paniaguan kongressista ja hän vetäytyi politiikasta muutamiksi vuosiksi. Heinäkuussa 1974 kristillisdemokraattisen puolueen hyväksyessä sotilashallituksen, Paniagua erosi puolueesta, koska kyseenalaisti sotilashallituksen perustuslaillisuuden.Hän liittyi myöhemmin AP:hen ja jatkoi protesteja Velascoa ja hänen seuraajaansa kenraali Francisco Morales Bermúdezia vastaan.

Toukokuun 1980 vaaleissa Paniagua valittiin uudelleen kongressiin ja hänen puoluejohtaja Belaúnde valittiin uudelleen presidentiksi. Paniagua valittiin heinäkuussa 1982 edustajainhuoneen puhemieheksi. Toukokuussa 1985 hänet nimitettiin opetusministeriksi, mutta hän erosi jo lokakuussa.

Alan Garcían APRAn voitto 14. huhtikuuta 1985 vaaleissa johti AP:n oppositioon, jolloin Paniagua toimi lakiemiehenä, sekä oikeustieteen professorina San Marcosin, Femenina del Sagrado Corazón ja Pontificia Católican yliopistoissa. Vuoden 1990 vaaleissa AP tuki Mario Vargas Llosaa presidentiksi, mutta vaalit voitti Alberto Fujimori. Fujimori teki vallankaappauksen vahvistaakseen asemaansa huhtikuussa 1992.

Syyskuun 2000 skandaali pakotti Fujimorin suostumaan uusiin vaaleihin. Alberto Fujimorin lähtiessään marraskuussa kongressiin Bruneihin, kongressin enemmistö erotti 15. marraskuuta Fujimoria kannattaneen puhemiehen Martha Hildebrandtin ja Paniagua valittiin hänen tilalleen. Japaniin paennut Fujimori erosi virastaan. Myös varapresidentti Francisco Tudela oli eronnut, eikä toista varapresidenttiä Ricardo Márquez Floresiä hyväksytty. Täten kongressin puhemies Valentín Paniaguasta tuli maan virkaa tekevä presidentti.

Yksi hänen ensimmäisistä toimistaan oli nimittää Javier Pérez de Cuéllar pää- ja ulkoministeriksi. Hallitukseen tuli puolueiden ulkopuolisia asiantuntijoita ja tuntemattomampia poliitikkoja. Tiedustelupalvelun Vladimiro Montesinosin kanssa kosketuksissa olleet asevoimien komentajat korvattiin uusilla. Suuri osa Fujimorin aikaisesta terrorismin vastaisesta lainsäädännöstä kumottiin, mikä mahdollisti sen perusteella vangittujen loistavan polun jäsenten uudet oikeudenkäynnit.

Uusien vaalien jälkeen 2001 Paniagua siirti velvollisuudet presidentti Alejandro Toledolle.[1] Samana vuonna hänet valittiin Acción Popularin johtajaksi Fernando Belaúnde Terryn jälkeen. Vuoden 2006 presidentinvaaleissa Paniagua oli Frente de Centron listan ehdokkaana ja jäi viidenneksi saaden 5,75 % äänistä.

21. elokuuta 2006 hän sairastui vakavasti ja joutui viikoksi sairaalaan hengitystietulehduksen vuoksi. Paniagua kuoli 16. lokakuuta 2006 San Felipe en Jesús Marían sairaalassa Limassa.