Vakaan tilan talous

Läpisyöttö kattaa kaikki sisäänsyötettävät resurssit sekä ulos tulevat jätteet. Globaalisti läpisyöttö ylittää 50 prosenttia kestävän tason. Ihmiset käyttävät jo 36 prosenttia maapallon biologisesti tuottavista pinta-alueista. Uusiutuvia resursseja ei saa käyttää enempää tai nopeammin, kuin ne kykenevät uusiutumaan. Syytä olisi jättää myös marginaali maksimituotantoon. Toiseksi uusiutumattomia resursseja ei saisi käyttää nopeammin kuin uusiutuvia korvikkeita pystytään kehittämään. Kolmanneksi jätteitä ei saa tuottaa enempää kuin ekosysteemit kykenevät niitä assimiloimaan. Kuten selvää, tällä hetkellä talous ei toimi näiden sääntöjen puitteissa. Markkinat ja hinnat eivät auta meitä pääsemään näiden rajojen sisälle, ne täytyy toteuttaa muulla tavoilla. Kiellot, säännöstely, lupakauppa ovat ensisijaisia suoria keinoja, epäsuorana keinona verotus.

Väestönkasvu on ongelma, joka on kaikkien ongelmien taustalla. Vakaan tilan taloudessa olennaista on, että väestömäärä pysyy suhteellisen vakaana. Väestönkasvua se pyrkii hillitsemään koulutuksen ja ehkäisymenetelmien avulla.

Tuloeroilla on yhteiskuntiin. haitallisia vaikutuksia Ne johtavat statuskilpailun pahentumiseen, joka pahentaa muun muassa kerskakulutusta, joka taas ei ole kestävää. Vakaan tilan talous tukee kansalaispalkkaa yhtenä keskeisenä keinona kohti tasavertaisempaa tulonjakoa, jolloin jokainen pääsee aloittamaan samalta viivalta. Lisäksi palkkaeroja säädeltäisiin, työntekijöiden omistusosuutta yrityksistä pyrittäisiin kasvattamaan ja yrityksiä siirtyisi osakeyhtiöistä osuuskunniksi.

Vakaan tilan talous kritisoi nykyisen rahajärjestelmän virheellistä rakennetta. Rahatalouden ja biofyysisen maailman välinen kuilu kasvaa jatkuvasti, koska nykyinen raha syntyy velanoton kautta. Tämä järjestelmän sisäänrakennettu virhe aiheuttaa sen, että talouden on pakko kasvaa, jotta se pysyy toimintakuntoisena. Ilman kasvua lainat jäävät maksamatta. Mutta koska raha syntyy lainojen kautta, täytyy pankkien lainata yhä enemmän ja enemmän, jotta pyörät pyörivät. Vakaan tilan talous kritisoi finansialisaatiota, ja pitää finanssisektoria kustannuksena. Se on kustannus siitä, että raha virtaa taloudessa sinne missä sitä tarvitaan, ja mitä vähemmän resursseja tämän palvelun tuottamiseen tarvitaan, sen paremmin yhteiskunta voi. Vakaan tilan taloudessa rahajärjestelmän sisäänrakennettu kasvupakko poistettaisiin luomalla velasta vapaa kansallinen valuutta, jonka valtio keskuspankin ominaisuudessa luo. Reservivaatimus liikepankeille nostettaisiin siis sataan prosenttiin, jolloin rahan luominen tyhjästä loppuisi. Keskuspankille siirtyisi siis valta päättää siitä, kuinka paljon rahaa taloudessa tulee kulloinkin olla kierrossa. Valtiolla olisi keinoja poistaa (verotus) ja lisätä (rahan luominen) rahaa taloudellisessa kierrossa, reaalitalouden olosuhteiden mukaan. Toiseksi vakaassa taloudessa valtiot suosisivat paikallisvaluuttoja, jotka tukevat alueiden omaa taloudellista vaihdantaa valtioiden sisällä. Paikallisvaluutta on voimassa tietyllä alueella ja siten vahvistaa paikallisia markkinoita. Tärkein olisi sen turvallisuutta lisäävä rooli. Kaikki eivät olisi enää riippuvaisia globaalin rahajärjestelmän epävakaudesta, vaan yhteisöt voisivat elää taloudellisessa rauhassa. Kolmanneksi vakaassa taloudessa olisi kansainvälinen valuutta, jonka avulla voidaan edelleen käydä globaalia vaihdantaa tasavertaisesti.

BKT on ylivoimaisesti tärkein edistyksen ja hyvinvoinnin mittari kaikissa moderneissa yhteiskunnissa. Erityisesti sen vaikutus politiikkaan on valtava, ja asioita arvioidaan niiden vaikutuksella BKT:een. Kuitenkaan BKT ei erota yhteiskunnalle koituvia kustannuksia ja hyötyjä taloudellisesta aktiviteeteista. Vakaan tilan talous ei pidä BKT:ta hyvänä mittarina pyrittäessä parempaan yhteiskuntaan. Vaihtoehtoina se näkee esimerkiksi GPI:n (Genuine Progress Indicator) ja HPI:n (Happy Planet Index).

Vakaan tilan talous arvostelee sitä, että noussutta tuottavuutta ei ole käytetty ihmisten työtaakan vähentämiseen. Päinvastoin tuottavuuden kasvu on käytetty tuottamaan enemmän ja enemmän tavaroita ja palveluita, mistä taas seuraa, että töitä täytyy tehdä yhä enemmän. Toinen ongelma, jonka vakaan tilan talous näkee nykyisessä järjestelmässä, on työnteon joustamattomuus, mutta vaikka kehitystä onkin tapahtunut, silti edelleen liian moni työnantaja vaatii tekijänsä täyspäiväiseen työsuhteeseen. Kolmantena kohtana: nykyinen talousjärjestelmä ei arvosta töitä oikein niiden yhteiskunnallisen hyödyllisyyden suhteen. Monia yhteiskuntaa hyödyttäviä töitä on kannattamatonta tehdä, kun taas yhteisöä hyödyttämättömiä töitä voi olla todella kannattavaa tehdä. Vakaassa taloudessa tuottavuuden hedelmät käytettäisiin työaikojen lyhentämiseen, tuotannon kasvattamisen sijasta. Teknologia siis muuttuisi palvelemaan ihmisiä myös tosielämässä eikä toisin päin.

Osakeyhtiöt ovat nykyisen talousjärjestelmän keskiössä, niiden lakivelvoitteinen tarkoitus on tuottaa voittoa osakkailleen. Vakaan tilan talouden saavuttamiseksi on siten edistettävä vaihtoehtoisia omistusmalleja osakeyhtiöille, luoda liike-elämään rakenteita, jotka eivät pakota kasvuun, ja omaksua uudenlaisia tapoja mitata menestystä. Yritysten ydintoimintaa on arvon luominen, tämän arvon ei kuitenkaan tarvitse olla pelkästään rahallista, vaan se voi olla myös sosiaalista ja ympäristöllistä. Yritysvastuu kuvaa toimintaa, jota yritykset tekevät pakosta, kun taas yhteisen arvon luominen on paljon tätä syvällisempää.