Vaivaisukko

Vaivaisukko on kirkon tai kellotapulin seinään kiinnitetty maalattu puupatsas, jonka rinnassa tai sylissä olevaan aukkoon voi laittaa rahaa. Rahat käytetään yleensä kirkon diakoniatyöhön. Vaivaisukkoja on Suomen ja Ruotsin luterilaisten kirkkorakennusten yhteydessä, ja Suomessa niitä löytyy eniten Pohjanmaalta.

Nurmon kirkon vaivaisukko.

Historia

Vaivaisukkojen edeltäjinä voidaan pitää uhritukkeja, joita Ruotsin kirkko määräsi sijoitettavan kirkkojen yhteyteen vuonna 1343. Västeråsin valtiopäivillä 1527 uhritukit kiellettiin, koska niiden katsottiin liittyvän katolisen kirkon anekauppaan. Köyhien auttaminen oli kirkkojen velvollisuus, ja keräystukit auttoivat seurakuntia tämän tehtävän hoidossa. Niinpä kuningatar Kristiina kehotti vuonna 1649 asettamaan keräystukkeja uudelleen kirkkojen yhteyteen.[1]

Tukkeja lienee koristeltu aiemmin pyhimysten kuvilla, kunnes vuoden 1571 kirkkoasetuksella kuvat määrättiin poistettaviksi. Pohjanmaalla oli paljon laivanrakennustoimintaa, ja ilmeisesti laivanrakentajien keulakuvien tekijät ovat tehneet ensimmäiset vaivaisukot. Laivojen keulakuvia ei ole mielletty pyhimysten kuviksi, joten kuvien veistäminen on ollut sallitumpaa. Tämä selittäisi, miksi vaivaisukkoja on nimenomaan Pohjanmaalla. Vaivaisukot esittävät usein kerjuulla olevaa sotainvalidia, toinen suosittu esikuva ukoille on pelimannityyppi. Ensimmäiset ukot tehtiin 1600-luvulla, mutta suurin osa on 1800-luvulla veistettyjä.[1]

Suomessa on ollut tunnettuja ukkoja yhteensä noin 180 eri aikoina.[2] Jotkut niistä ovat hävinneet, osa on rapistunut huonokuntoisiksi ja sitten hylätty. Ukkoja on myös vahingoitettu ryöstösaaliin toivossa. Esimerkiksi Raution ukko vietiin kappelin seinästä kokonaan syksyllä 2012 ja se löydettiin toukokuussa 2013 syrjäisen metsätien varrelta Kannuksessa.[2]

Säilyneet vaivaisukot

Vaivaisukkoja on jäljellä noin 145,[2] joista käytössä Suomessa on noin 108. Yksi näistä on vaivaisakka, joka sijaitsee Soinin kirkossa. Lisäksi Pohjois-Pohjanmaan museossa on näytteillä Rantsilan kirkon vaivaisukko. Vanhimpana säilyneenä vaivaisukkona pidetään Hauhon kirkon ukkoa, joka on tiettävästi tehty 1600-luvun lopulla. Samoihin aikoihin lienee tehty Raahen vaivaisukko.[1]

Ruotsissa on jäljellä alle kymmenen vaivaisukkoa, joista suomalaista kolleegaansa muistuttaa vain pari ukkoa. Rosenbomin ukon Karlskronassa väitetään olevan suomalaisten puunveistäjien käsialaa. Ruotsin ukkojen yhteydessä on erilliset rahakirstut tai kolikko laitetaan päälaen aukon kautta.[3]

Tutkimus

Vaikka vaivaisukkoja on arvostettu jo 1900-luvun alusta alkaen, vakavaa ja perinpohjaista taidehistoriallista tutkimusta ne eivät ole saaneet. Otso Kantokorven mukaan perustutkimukselle on tilausta, koska vaivaisukot kytkeytyvät 2000-luvulla voimakkaasti virinneeseen ITE-taiteen tutkimukseen ja harrastukseen. Kantokorven mielestä on syytä saattaa vaivaisukkoperinne osaksi samaa jatkumoa.[4]

Pelastakaa vaivaisukot -yhdistys

Helsinkiläisen ORTON Invalidisäätiön ylläpitämän Galleria Ortonin piirissä syntyi yhdistys nimeltä Pelastakaa vaivaisukot. Sen tavoitteina on vaivaisukkojen sekä niiden kirkko-, sosiaali-, kulttuuri- ja taidehistoriallisen merkityksen tunnetuksi tekeminen ja arvostuksen lisääminen. Yhdistys haluaa pitää yllä ja myös elvyttää vaivaisukkoperinnettä sekä lisätä tietoa aiheesta. Yhdistys haluaa kannustaa seurakuntia kunnostamaan ja pitämään huolta näistä ”kunniakansalaisista” ja kiinnittämään huomiota asianmukaiseen restaurointiin.[5] Yhdistys järjesti Kerimäen kirkossa kesällä 2013 pidetyn näyttelyn Vaivaisukot Kerimäellä. Kirkkoon oli koottu 42 vaivaisukkoa ympäri Suomea.[6] Yhdistys on järjestäyt vuodesta 2015 alkaen Kaustisella Tour de Vaivaisukot -tapahtumia, joissa on kierretty polkupyörillä paikkakuntien vaivaisukkoja.[7]

Vaivaisukot postimerkeissä ja fiktiossa

Suomen Posti julkaisi marraskuussa 2016 kuuden postimerkin pienoisarkin, jonka merkeissä on kuvattuna kaksi vaivaisukkoa ja yksi vaivaisakka sekä näiden kotikirkot.[8][9]

Fiktiossa tunnetuimpia vaivaisukkoja on Zachris Topeliuksen kirjaan Lukemisia lapsille I sisältyvä tarina Lohtajan kirkon kellotapulin vaivaisukosta, jota sen veistänyt köyhä loinen Puu-Pietari rosvosi. Tarina kehittyy kirjailijalle ominaisesti sangen värikkääksi.

Kuvia vaivaisukoista

Katso myös

Vaivaisukkojen veistäjiä:

Lähteet
  • Kantokorpi, Otso (toim.): Vaivaisukkojen paluu. Maahenki, 2013. ISBN 978-952-5870-88-6.

Viitteet
  1. Santaholma, Kaija: Vaivaisukot – Tummatukka ja kirkonäijät, s. 5–8. Sarmala Oy/Rakennusalan kustantajat RAK, 2001. ISBN 951-664-078-8.
  2. Kantokorpi, s. 11
  3. Seitsalo, Seppo, kirjassa Kantokorpi 2013, s. 21
  4. Kantokorpi, s. 13
  5. Pelastakaa vaivaisukot ry. Pelastakaa vaivaisukot ry. Viitattu 6.7.2013.
  6. Vaivaisukot Kerimäellä Pelastakaa vaivaisukot ry. Viitattu 1.7.2013.
  7. Tour de Vaivaisukot Pelastakaa vaivaisukot ry. Viitattu 6.7.2018.
  8. Vaivaisakka ja kaksi vaivaisukkoa saavat omat postimerkit (Tiedote) 29.7.2015. Suomen Posti. Arkistoitu 3.10.2015. Viitattu 22.7.2017.
  9. Keski-Korpela, Nina: Suomen vanhin vaivaisukko ja ainoa vaivaisakka pääsivät postimerkkiin 4.11.2016. Yle. Viitattu 22.7.2017.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.