Vaippapaviaani

Vaippapaviaani[3] eli hamadryas[3] eli pyhäpaviaani[3] (Papio hamadryas) on kaikkein pohjoisimpana elävä paviaanilaji.

Vaippapaviaani
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Kädelliset Primates
Alalahko: Haplorrhini [2]
Osalahko: Simiiformes [2]
Yläheimo: Cercopithecoidea [2]
Heimo: Häntäapinat Cercopithecidae
Alaheimo: Marakattiapinat Cercopithecinae [2]
Suku: Paviaanit Papio
Laji: hamadryas
Kaksiosainen nimi

Papio hamadryas
(Linnaeus, 1758)
Vaippapaviaanin levinneisyys
Vaippapaviaanin levinneisyys
Katso myös

  Vaippapaviaani Wikispeciesissä
  Vaippapaviaani Commonsissa

Levinneisyys

Sen levinneisyysalue ulottuu Sudanin Port Sudanista noin 8. leveyspiiriltä Somaliaan, lisäksi sitä tavataan Arabian niemimaan etelärannikolla.

Tuntomerkit

Vaippapaviaanin kasvot eroavat muista paviaaneista niiden punaisuudella. Pitkänomainen kuono on profiililtaan ylöspäin työntyvä.[4] Turkki on paksu ja väriltään se on naarailla ruskea ja uroksilla vaaleanharmaa.[4] Täysikasvuisella uroksella on huomiota kiinnittävä helmenharmaa harja.

Kooltaan vaippapaviaani on keskikokoinen ja täysikasvuisena uroksen massa voi olla 25 kg. Lajin yksilöt ovat pituudeltaan ilman häntää noin 60–72 cm ja hännän pituus on 32–60 cm.[4]

Elintavat

Vaippapaviaanilauma on suuri ja se käsittää tavallisesti johtajauroksen, joka johtaa naaraita, nuoria uroksia ja poikasia. Nuoret urokset pysyvät laumassaan yleensä vain sukukypsyyteensä asti.[4]

Lajille on tyypillistä elää maassa eikä kiipeillä puissa ja yöpyminen tapahtuu yleensä kallionkielekkeillä tai rantatörmillä. Vaippapaviaanin ruokavalioon kuuluvat kasvit, hyönteiset ja pikkueläimet.[4]

Vaippapaviaaninaaras tulee sukukypsäksi ikävuosien 3,5–4 välillä ja urokset vasta 4–6-vuotiaina. Laji voi lisääntyä vuodenajasta riippumatta. Raskaus kestää 160-183 vuorokautta ja poikasia syntyy tavanomaisesti vain yksi kerrallaan.[4]

Muuta

Vaippapaviaani oli joidenkin väitteiden mukaan muinaisessa Egyptissä pyhä eläin, sen kuvia on löydetty faaraoiden hautakammioista ja temppeleistä.[5] Se kuvastaa Toth-jumalan henkilöitymää.[4]

Korkeasaaren vaippapaviaanit saivat paljon huomiota syksyllä 2004, kun ne päätettiin lopettaa. Kansanliikkeen vastustuksen takia laumaa päätettiin pitää hengissä toistaiseksi. Niille löytyi kodit toisista eläintarhoista.

Lähteet
  1. Gippoliti, S. & Ehardt, T.: Papio hamadryas IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 8.7.2014. (englanniksi)
  2. Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Papio hamadryas Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 8.9.2010. (englanniksi)
  3. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1339–1340. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3.
  4. Suuri eläintieto: Eläinten kiehtova maailma 12 (U-Ö), s. 27. Weilin+Göös, 1990. ISBN 951-35-5142-3.
  5. Suuri Eläinkirja. Wsoy 1998. ISBN 951-0-22848-6.

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.