Vainajala

Vainajala eli manala tarkoittaa tuonpuoleisessa eli elävien maailman ulkopuolella sijaitsevaa kuolleiden sielujen maata tai asumusta.

Ihmisen ymmärrettiin kuollessaan katoavan fyysisestä maailmasta, mutta koska hänen uskottiin vielä jatkavan elämäänsä jollain tavoin, täytyi ajatella, että elämä jatkuisi toisessa maailmassa. Joskus vainajat jopa haluttiin asuttaa muualle kuin elävien pariin, sillä ajoittain haamuja pelättiin. Vainajala oli eläville paikka, jossa heidän menehtyneet sukulaisensa asuivat ja josta heidät saattoi tarvittaessa tavoittaa. Moniin taruihin ja šamanistisiin perinteisiin ovat kuuluneet elävien vierailut vainajien maassa, josta on haettu esimerkiksi tietoa.

Joidenkin käsitysten vainajala on kammottava, pimeä tai vähintäänkin pitkästyttävä paikka, mutta vainajala voi myös olla rauhallinen tai miellyttävä. Vainajala voi myös vastata kovasti elävien maailmaa, ja elämä voi jatkua siellä kuten elävien maailmassa, tai jotakuinkin kuten elävien maailmassa, paitsi onnellisemmin. Joissain vainajaloissa kuolleet taas nukkuvat ikuista unta. Toisaalta joissain vainajaloissa taas juhlitaan tai taistellaan jatkuvasti, kuten Valhallassa.

Joidenkin uskontojen opetus sisältää ajatuksen, että joko vain kyseisen uskonnon seuraajat tai ihmiset, jotka tekevät pääasiassa hyvää (esimerkiksi yli puolet teoista on hyviä), pääsevät palkinnoksi kuolemansa jälkeen hyvään vainajalaan, jossa ei ole maallisen elämän murheita ja kipuja. Tällainen on esimerkiksi kristinuskon, islamin ja juutalaisuuden taivas. Nämä ja eräät muut uskonnot myös opettavat, että tunnustuksen ulkopuoliset ja väärin tekevät ihmiset joutuvat kuolemansa jälkeen kärsimään rangaistusta pahassa vainajalassa, kuten helvetissä. Ihminen voi siis eläessään vaikuttaa siihen, millaiseen vainajalaan päätyy.