Vain kaksi tuntia
Vain kaksi tuntia (Från sex till åtta) on Roland af Hällströmin käsikirjoittama ja ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1949. Af Hällström teki melodramaattiseen elokuvaan käsikirjoituksen salanimellä Viljo Hela. Vain kaksi tuntia voitti Jussi-palkinnon parhaasta kuvauksesta.
Vain kaksi tuntia | |
---|---|
Elokuvan juliste. |
|
Ohjaaja | Roland af Hällström |
Käsikirjoittaja | Roland af Hällström |
Tuottaja | Yrjö Rannikko |
Säveltäjä | Tapio Ilomäki |
Kuvaaja | Esko Töyri |
Leikkaaja | Tapio Ilomäki |
Lavastaja | Kosti Aaltonen |
Pääosat |
Regina Linnanheimo Liisa Tuomi Eino Kaipainen Leif Wager |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Suomi |
Tuotantoyhtiö | Fenno-Filmi |
Ensi-ilta | 29. huhtikuuta 1949 |
Kesto | 102 minuuttia |
Alkuperäiskieli | suomi |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
Juoni
Elokuvan juoni tapahtumat kulkevat ikään kuin reaaliajassa[1]. Niiden kesto on kokonaisuudessaan kaksi tuntia, iltakuudesta kello kahdeksaan. Tapahtumat sijoittuvat erään pikkukaupungin sairaalaan, jossa ylilääkäri Kaarlo Kaarila ja ylihoitajatar sisar Magda ovat uhranneet yksityiselämänsä työlleen. Kaarilan vaimo joutuu auto-onnettomuuteen. Vaimo Irja tuodaan sairaalaan leikattavaksi, ja nukutuksesta tokkuraisena hän hourailee Kaarilan kollegalle, naimisissa olevalle alilääkäri Alecille tarkoitettuja rakkaudentunnustuksia. Samaan aikaan nuori sydänpotilas Tellervo viettää viimeisiä hetkiään sairaalassa sulhasensa kanssa pikkutarkan päivystävän hoitajan tietämättä, ja poliisin jahtaama Laila-niminen nainen etsii vettä vahvempaa. Molempien kohtaloksi koituu lopulta kuolema.
Arviot
Kriitikoiden arviot elokuvasta olivat valtaosin myönteisiä. Sitä verrattiin jopa af Hällströmin edelliseen elokuvaan Pikajuna pohjoiseen (Olavi Veistäjä, Aamulehti). Tarina luonnehdittiin "mielenkiintoisesti sommitelluksi ja nasevasti ohajatuksi", vaikka puutteitakin löydettiin: "repliikit kajahtelevat ontoilta ja ilmeet ja puhe vääntyvät pateettisiksi". (Juha Nevalainen, Ilta-Sanomat) Toisen arvion mukaan elokuvassa oli liikaa korostettu melodraamaa ja farssia. (Toini Aaltonen, Suomen Sosialidemokraatti) Esko Töyrin kuvaus sai yksimielistä kiitosta, mutta Regina Linnanheimon tavallisuudesta poikkeavasta roolista syntyi erimielisyyttä.[2]
Televisioesityksen yhteydessä vuonna 2013 todetaan että kuvakulmat pitävät tunnelman kohdallaan, ja leikkaussalijakso on kotimaista film noiria parhaimmillaan.[3] DVD:ltä elokuvan katsonut kriitikko pitää elokuvaa tavanomaisena sairaaladraamana, ja "sellaisenaankin se on katselemisen arvoinen tuotos, vaikkakin helposti unohdettava".[4]
Tuotanto
Filmin naispääosaan sisar Magdaksi ajateltiin Ansa Ikosta, mutta hän oli kiinni elokuvan Jossain on railo kuvauksissa. Hänen sijastaan rooliin kiinnitettiin Regina Linnanheimo, joka teki pääosan Fenno-Filmin edellisessä elokuvassa Hornankoski. 5-vuotiaalle Martti Palolle rooli oli ensimmäinen.[1]
Elokuvatarkastamo lyhensi 10 sekunnilla leikkaussalikohtausta, jossa injektioneula työnnetään naispotilaan rintojen väliin.[1]
Näyttelijät
Regina Linnanheimo | … | sisar Magda |
Liisa Tuomi | … | Irja Kaarila |
Eino Kaipainen | … | ylilääkäri Kaarlo Kaarila |
Leif Wager | … | alilääkäri Alec von Wentell |
Elvi Saarnio | … | Laila Niemikkö, toimeton nainen |
Leena Häkinen | … | Tellervo Ritvala, morsian |
Martti Katajisto | … | Pelle Teiri, sulhanen |
Saara Ranin | … | sisar Varma |
Kalle Viherpuu | … | konstaapeli |
Rauha Rentola | … | rouva Maj-Lis von Wentell |
Kyllikki Forssell | … | sairaanhoitaja |
Rakel Laakso | … | kauppiaanrouva |
Irja Rannikko | … | Maj-Lisin ystävätär |
Aino Lehtimäki | … | Maj-Lisin ystävätär |
Assi Raine | … | pikkurouva |
Harri Sinijärvi | … | kauppias |
Matti Ranin | … | assistentti |
Martti Palo | … | von Wentellien poika |
Palkinnot
- Esko Töyri, kuvauksesta Jussi-palkinto yhdessä edellisen elokuvansa, Hornankosken kanssa.[1]
Lähteet
- Muut tiedot, Elonet.fi, viitattu 13.9.2013
- Lehdistöarvioita Elonet.fissä
- HWR: Vain kaksi tuntia Päivän elokuvia, Tv-maailma, 36/2013 sivu 29
- Vain kaksi tuntia (1949), Elokuvauutiset.fi (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 13.9.2013