Emätin

Lantion sivuleikkaus, jossa emätin näkyy punaoranssina putkena virtsaputken ja peräsuolen välissä. Emätintä ympäröi lantionpohja ja sen lihakset.[2]

Emätin alkaa naisen ulkoisten sukupuolielinten sisäpuolella olevasta emättimen eteisestä ja päättyy kohdunkaulaan.[3] Emätin on yleensä 130 asteen kulmassa, mutta iän myötä kulma hiukan pienenee.[4] Kohdun sijainnin vuoksi emättimen takaseinämä on pitempi kuin etuseinämä.[2]

Emätin on normaalitilassa noin 6–12 cm pitkä, mutta se joustaa ja venyy huomattavasti yhdynnän ja synnytyksen yhteydessä. Synnytyksen jälkeen emätin palautuu normaaliin kokoonsa.[5] Kun emätin on lepotilassa, sen lihakset ja limakalvo ovat supistuneet niin, että emättimen seinämät koskettavat toisiaan, eikä emättimeen mahdu ilmaa.[2] Kun nainen kiihottuu seksuaalisesti, emätin kostuu ja laajenee, kun kohtu nousee ylöspäin. Mitä kauemmin esileikki kestää, sitä enemmän emättimellä on aikaa laajentua.[6]

Emätin on muodoltaan putkimainen. Sen koko ja muoto vaihtelevat kuitenkin yksilöllisesti, mikä voi aiheuttaa esimerkiksi sen, että sama yhdyntäasento tuntuu eri naisista erilaiselta. Emättimessä on tunnistettu viisi perusmuotoa sen mukaan, millä tavoin emätin laajenee pohjukkaa kohti: tasalevyinen, kartiomainen, kurpitsansiemenen muotoinen, sydämen muotoinen ja etanan muotoinen.[7]

Emättimen ja sen eteisen välissä voi olla immenkalvo, joka saattaa tukkia pääsyn emättimeen joko osittain tai kokonaan.[3] Immenkalvo on muodostunut sidekudoksesta, joka on yleensä ohutta ja joustavaa.[8] Joiltakin tytöiltä se puuttuu kokonaan. Jos immenkalvo peittää koko emättimen aukon, siihen voidaan tehdä reikä, jotta kuukautisveri pääsee poistumaan. Immenkalvo poistuu aikanaan yhdynnän tai muun rasituksen seurauksena lapsuudessa tai nuoruudessa, jolloin siitä saattaa tulla hiukan verta.[9]

Emättimen sisäpintaa peittävä poimuinen limakalvo.

Emättimen pinnalla on limakalvo, joka peittää emättimen pinnan epätasaisina haitarimaisina poimuina. Limakalvo on paksuudeltaan vain noin 28 solua. Se kuluu herkästi pois, joten se uusiutuu pintakerrokseltaan neljän tunnin välein ja kokonaan 96 tunnin välein. Kuolleet limakalvon solut ravitsevat emättimen hyödyllisiä bakteereita ja kuljettavat huonot bakteerit pois emättimestä.[2]

Koko häpy, jossa emättimen aukko numerolla 4.

Näkymä emättimen poimuiseen sisäpintaan.

Emättimen seinämän muodostaa sileä lihaskudos. Se supistuu tahdosta riippumatta ja muun muassa siirtää verta ja valkovuotoa kohti emätinaukkoa. Emättimen lihasta ympäröi tiheä verisuonten verkosto.[2]

Suurin osa emättimestä on melko tunnotonta, sillä emättimessä on paljon vähemmän hermopäätteitä kuin esimerkiksi häpykielessä.[7] Emättimen herkin alue on ulkosuun seutu ja emättimen etuseinämässä aivan emättimen aukon lähellä sijaitseva G-piste.[5] Emättimen takaosa on melko tunnoton, eikä nainen aina tunne edes emättimen pohjukkaan asetettua tamponia. Emättimen tunnottomuus auttaa vähentämään synnytyskipuja.[7]

Emätin on itsepuhdistuva elin, ja se erittää puhdistuakseen valkovuodoksi kutsuttua nestettä.[10] Emättimen pintaa kostuttavat kohdunkaulan rauhaset ja epiteelikudoksen läpi tuleva vesi.[3]

Emättimessä on usein mieto tuoksu, joka muistuttaa kalaa, hiivaa tai hapanta maitoa. Tämä on yleensä normaalia eikä johdu mistään vaivasta.[11]

Emättimessä on bakteerikanta. Se aiheuttaa emättimeen happaman ympäristön, jossa taudinaiheuttajien on vaikea selviytyä. Happamuus hidastaa myös emättimeen tulleita siittiöitä, minkä vuoksi siemenneste sisältää puskuriliuosta.[3] Eräs emättimen hyödyllisistä bakteereista on Lactobacillus. Se tuottaa maitohappoa, joka pitää emättimen pH-arvon sopivan happamana välillä 3,5–4,5 ja tuottaa proteiineja, jotka ehkäisevät haitallisten bakteerien kasvua.[2]

Emättimellä on kolme päätarkoitusta. Emättimen kautta poistuu kuukautisveri. Yhdynnässä emätin ottaa siittimen vastaan ja säilyttää siemennesteen ennen kuin se päätyy kohtuun. Synnytyksessä emätin toimii synnytyskanavana, jota pitkin sikiö tulee ulos kohdusta.[3]

Emättimessä tapahtuu erilaisia muutoksia raskauden ja synnytyksen aikana. Ensimmäiset muutokset alkavat jo neljän tai viiden viikon kuluessa raskauden alkamisesta. Emättimen verenkierto voimistuu, minkä seurauksena emättimen limakalvo voi saada sinertävän sävyn. Emättimen seinämä pehmenee, ja limakalvon solut levittäytyvät kohdunkaulalle. Emättimen hiivatulehdukset yleistyvät raskauden aikana.[12]

Emätin venyy synnytyksen aikana huomattavasti ja saattaa vaurioitua väliaikaisesti. Emättimen repeämän todennäköisyys synnytyksessä vaihtelee 44–79 prosentin välillä. Joskus repeämä joudutaan korjaamaan tikeillä.[13]

Joillakin naisilla on vielä kahdeksankin kuukautta synnytyksen jälkeen synnytyksestä johtuvia emättimen vaivoja, ja valkovuoto voi olla voimakasta. Nämä vaivat paranevat yleensä ajan mittaan. Jos synnytyksessä tapahtuu emättimen repeämistä, se voi lisätä yhdyntäkipujen todennäköisyyttä myöhemmin. Osa synnyttäneistä naisista ilmoittaa sukupuolisen halukkuutensa vähentyneen synnytyksen myötä, mutta moni kertoo nauttivansa seksistä entiseen malliin.[14] Joillakin naisilla emätinyhdyntä tuntuu kuusi kuukautta tai yhden vuoden synnytyksen jälkeen samalta kuin ennenkin, mutta toisilla naisilla emätinyhdyntä muuttuu synnytyksen seurauksena pysyvästi erilaiseksi.[15]

Toistuvat alatiesynnytykset voivat aiheuttaa naiselle erilaisia oireita, kuten virtsanpidätysvaikeuksia.[15]

Kuukautisten aikana emättimeen voidaan laittaa tamponi, joka imee itseensä vuodon.[16]

Yhdynnän aikana käytetty liukuvoide vähentää kitkaa ja samalla tuntoa. Emättimen kosteutta voi vähentää pyyhkeellä.[17]

Emättimeen asennettavia ehkäisyvälineitä ovat ehkäisyrengas[18] ja pessaari.[19]

Emättimessä käytettäviä seksivälineitä ovat esimerkiksi hieromasauva[20] ja geishakuulat.[21]

Emätintulehdusta aiheuttavat bakteerit, sienet ja virukset. Tavallisimpia emätintulehduksia ovat bakteerivaginoosi, hiivasienitulehdus ja vaihdevuosien jälkeinen estrogeenivajauksesta johtuva niin sanottu atrofinen vaginiitti.[22]

Emätinkouristus tarkoittaa lantionpohjan lihasten tahatonta kouristusta, kun emättimeen työnnetään jotain.[23]

Vulvodynia on emättimen suuaukolla ja muualla ulkosynnyttimissä esiintyvää kroonista kipua ja kirvelyä.[24]

Emättimen syöpä on harvinainen, mutta yleistyy 60. ikävuoden jälkeen. Papilloomavirus nostaa sairastumisvaaraa.[25]

Jotkin seksitaudit vaikuttavat emättimeen.[26]

• Gunter, Jen: The Vagina Bible: The Vulva and the Vagina – Separating the Myth from the Medicine. Random House Canada, 2019. ISBN 9780735277380.
• Herbenick, Debby & Schick, Vanessa: Read My Lips: A Complete Guide to the Vagina and Vulva. Rowman & Littlefield, 2011. ISBN 978-1-4422-0800-1.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Emätin Wikimedia Commonsissa