Vaasan Maila

Pesäpallon, ja sen edeltäjän pitkäpallon, harrastaminen alkoi Vaasassa jo 1920-luvun alkupuolella. Vaasalaiset pelasivat pitkäpallokilpailuissa Vaasan Vasaman alla ja osana Etelä-Pohjanmaan joukkuetta vuoden 1921 Suomen mestaruus-kilpailussa.

Ensimmäiset pesäpallo-ottelut pelattiin Vaasassa vuonna 1922 mutta uuden lajin säännöt tuottivat vaikeuksia pelin sujumisessa ja ottelutuloksien kirjaamisessa. Vasama eteni vuoden 1922 SM-sarjassa puolivälieriin, joissa se hävisi Toijalan suojeluskunnalle 3–10. Kaudeksi 1923 Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin joukkueet yhdistivät voimansa Etelä-Pohjanmaan Palloveikoiksi, joka etenikin vuoden 1923 loppuotteluun. Kauden 1923 jälkeen pesäpallotoiminta keskittyi pääasiassa suojeluskuntajärjestöjen vastuulle ja tänä aikana syntyivät kenttäolosuhteet otteluiden pelaamista varten. Toiminta oli Vaasassa aktiivista jo vuosien 1925–1926 aikana.

Vasaman pesäpallotoiminta virkosi jälleen vuonna 1930, kun joukkue lähti mukaan Suursarjan otteluihin. Jatko Suursarjassa kävi kuitenkin taloudellisten voimavarojen puitteissa hankalaksi ja kaudella 1931 joukkue keskittyi pelaamiseen paikallisessa B-sarjassa. Kilpailutoiminnan järjestäytyessä Pesäpalloliiton perustamisen myötä alkoivat vaasalaiset pesäpalloilijat kokea oman seuran perustamisen aiheelliseksi, pesäpallon jäädessä Vasamassa muiden lajien varjoon.[3]

Seinäjoen Maila-Jussien perustamisen myötä maakunnan pesäpalloilijat ja Etelä-Pohjalaisen Osakunnan pelaajat olivat kerääntyneet Seinäjoelle, mikä vauhditti osaltaan vaasalaisten oman seuran perustamista. Vasaman yleisseuran keskittyminen muihin lajeihin ei antanut mahdollisuutta lukuisten pesäpallon harrastajien tarpeiden toteuttamiseen, jolloin pesäpalloihmiset kyllästyivät heikkoon asemaansa ja ajatus erikoisseuran perustamisesta alkoi voimistua.[4] Irtautuminen Vasamasta vaati kuitenkin asian kypsyttämistä ja ensimmäiset julkiset pohdinnat seuran perustamisesta käytiin Vaasa-lehdessä vuonna 1933.

"Pesäpalloseura Vaasaan. Jo parin vuoden ajan on Vaasassa kytenyt ajatus erikoisen pesäpalloseuran perustamisesta. Onhan toki Wasamalla ollut pesäpallojoukkue, joka on maakunnassakin käynyt turneilla, mutta sen saavutuksissa on paljon parantamisen varaa. Nykyaikanahan ei seura, jonka ohjelmaan kuuluu monta eri lajia voi parastakaan yrittäen kehittää kaikkia näitä parhaalle mahdolliselle tasolle. Pesäpallokin vaatii aivan itsenäistä toimintaa, t.s. sitä varten on perustettava oma itsenäinen seura. Tiistaina tk:n 28 p:nä klo 19 toivotaan kaikkien pesäpalloa harrastavien kokoontuvan Koti-kahvilaan neuvottelemaan pesäpalloseuran perustamisesta. Seuraan on aijottu perustaa ukko-osasto, poikaosasto ja vielä naisosasto."

Niinpä maaliskuussa 1933 toistakymmentä pesäpallosta kiinnostunutta kokoontui neuvottelemaan pesäpalloseuran perustamisesta Vaasaan. Mukana oli myös useita naisia. Kokouksessa seuran perustamista kannatettiin vahvasti ja kokous valitsikin kolmihenkisen toimikunnan laatimaan sääntöehdotusta uudelle seuralle ja päätti kutsua virallisen perustamiskokouksen koolle sääntöjen valmistuttua. Kokouksessa päätettiin myös julistaa kilpailu perustettavan seuran nimestä.[5]

Seuran perustava kokous järjestettiin 7. huhtikuuta 1933 Koti-kahvilassa. Perustamishankkeen takana toimivat teknikko Ilmari Paasiala ja varastonhoitaja Viljo Koivisto. Perustamiskokouksessa oli paikalla 35 henkilöä, jotka kaikki liittyivät jäseneksi perustettuun seuraan. Perustamiskokouksessa hyväksyttiin toimikunnan laatimat säännöt ja liityttiin Suomen Pesäpalloliittoon. Seuran nimeksi valittiin äänestyksen jälkeen Kaarlo Virran ehdottama Vaasan Maila. Seuran ensimmäiseen johtokuntaan valittiin puheenjohtajaksi Ilmari Paasiala, varapuheenjohtajaksi Tenho Hakala, sihteeriksi Yrjö Ranta, rahastohoitajaksi Esti Antila, kalustonhoitajaksi Kaarlo Virta, harjoitusten johtajaksi Viljo Koivisto sekä naisten edustajaksi Helmi Kalijärvi.[4] Heti perustamisen jälkeen Mailan kotikenttä sijaitsi Hietalahdessa, vaikka kyseessä olikin Hietalahden vanha kenttä eikä nykyinen stadion.[6]

Hietalahden pesäpallostadion

Pari ensimmäistä vuosikymmentä Maila rämpi Suomen alasarjoissa. Vuonna 1955 miesten edustusjoukkue oli kuitenkin jo lähellä pääsyä pääsarjaan. Se selvisi neljän joukkueen karsintasarjaan, jonka kaksi parasta pelaisivat seuraavalla kaudella SM-sarjassa. Maila aloitti karsinnan hyvin lyömällä Loimaan ja Puna-Mustat Helsingistä. Kaksi voittoa kolmesta ottelusta ei kuitenkaan riittänyt nousuun karsintalohkon kolmen ensimmäisen oltua tasapisteissa. Tehtyjen ja päästettyjen juoksujen ero oli Vaasalla heikoin ja se joutuikin pelaamaan myös kauden 1956 Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.[7]

Seuraava huippusaavutus Mailalta tuli kaudella 1959. Tuolloin se onnistui kauden päätteeksi nousemaan Suomen pääsarjaan. 25 vuotta alasarjoissa palkittiin SM-sarjapaikalla kaudeksi 1960 historian ensimmäisenä vaasalaisseurana. Vaasan Maila pelasi ensimmäisen pääsarjaottelunsa 8. toukokuuta vuonna 1960. Siinä se sai kotikentällään vastaansa Loimaan, joka kuitenkin voitti ottelun niukasti 0–1. Ensimmäisen pääsarjaottelunsa Maila voitti vieraissa saman kuun 15. päivänä. historiallisessa ottelussa Ilmajoen Kisailijat joutui taipumaan lukemin 3–6. Ensimmäinen kotivoitto tuli kuitenkin vasta kauden kahdeksannessa ottelussa Sotkamon Jymyä vastaan. Lopulta kausi päättyi hyvin ja Maila saavutti 15 joukkueen sarjassa sijan 11. Näin ollen se oli viimeinen sarjapaikan uusinut joukkue. 14 ottelusta Maila saavutti kuusi voittoa ja yhden tasapelin. 13 pisteellä eroa putoamisviivaan jäi ainoastaan yksi piste.[8]

Hyvin menneen debyyttikauden jälkeen väistämätön tapahtui vuonna 1961. Maila nappasi kauden ainoan voittonsa vieraista Lahden Maila-Veikkoja vastaan. Tämän lisäksi joukkue sai yhden tasapelipisteen. Merkittävää on myös, että sarjajumbo Sotkamo sai ainoat sarjapisteensä voitettuaan Vaasan Mailan. Kolme pistettä ja juoksuero -45 toivat sarjassa viimeistä edellisen eli 14 sijan. Näin putoaminen pääsarjasta oli selviö. Maila vajosi alasarjoihin kahdeksi vuosikymmeneksi.[9]

Vaasan Maila nousi Mestaruussarjaan jälleen kauden 1981 päätteeksi voitettuaan Ykkössarjan, joka pelattiin 1981 ensimmäistä kertaa. Kauden 1982 runkosarjassa Maila sijoittui yhdeksänneksi kerättyään 18 pistettä. Voittoja joukkueelle kertyi kahdeksan ja tasapelejä kaksi. Sijoitus tiesi paikkaa neljän joukkueen putomissarjassa. Putoamissarjassa joukkue Maila hävisi ensin kahdesti Kankaanpään Mailalle. Joukkue kuitenkin vältti putoamisen ja nousi vielä putoamissarjan voittoon kukistamalla kahdesti sekä Kouvolan Pallonlyöjät, että Jyväskylän Lohen. Mailan kauden ylpeyden aihe oli kuitenkin yleisömäärä, joka oli runkosarjan viidenneksi suurin. Joukkueen kotipeleissä runkosarjassa kävi keskimäärin 1673 katsojaa, mutta luku putosi karsintasarjassa lukemaan 518.[10]

Vuonna 1983 kävi kuitenkin samoin kuin edellisellä pääsarjavisiitillä, eli joukkue putosi toisen kauden jälkeen sarjasta. Kausi oli lähtenyt hyvin liikkeelle ja ensimmäinen tappio tuli vasta kauden neljännessä ottelussa. Tappio Seinäjoen Maila-Jusseille lukemin 0–10 enteili kuitenkin pahaa. Maila sijoittui runkosarjassa lopulta kahdeksanneksi kerättyään 18 pistettä. Näin Vaasan Maila oli ensimmäinen joukkue, joka joutui putoamissarjaan. Suora säilyminenkin jäi harmittavasti ainoastaan yhden pisteen päähän. Neljän joukkueen putoamissarjasta kaksi putosi. Kolmen kärki oli kuitenkin tasainen kaikkien kolmen oltua kahden pisteen sisällä. Ainoastaan Kankaanpää jäi nollille. Vaasan Maila putosi sarjasta jäätyään niukasti kolmanneksi kymmenellä pisteellään. Edellä olevat Siilinjärven Ponnistus ja Vimpelin Veto keräsivät 11 ja 10 pistettä. Mailan katsojakeskiarvo oli kauden runkosarjassa 1187.[11]

Seuraava nousu vaasalaisessa pesäpallossa tapahtui kuitenkin jo vuonna 1984. Tuolloin Maila nousi Ykkössarjasta jälleen Mestaruussarjaan pelattuaan vain vuoden tasoa alempana. Samana vuonna Maila otti myös tähän astisen historiansa ainoan suurvoiton, kun se juhli Suomen Cupin mestaruutta.[12] Mestaruus oli mahtava saavutus joukkueelta, joka ei pelannut pääsarjassa. Matkalla finaaliin Maila kaatoi muiden muassa SM-sarjan Imatran Pallo-Veikot. Finaalissa vaasalaiset matkustivat pääsarjaseura Kouvolan Pallonlyöjien vieraaksi. Ottelu päättyi vaasalaisten kannalta hyvin 9–4 voittoon.[13] Huippusaavutuksena voidaan pitää myös 1988 mestaruussarjan runkosarjan voittoa. Joukkue kuitenkin kompastui pudotuspeleissä Kiteen Urheilijoille kotonaan 4–5, ja hävittyään myös vieraissa (9–2) tie mitalipeleihin nousi pystyyn.[14]

Vaasan Mailan ensimmäisenä kotikenttänä toimi Hietalahden vanha pesäpallokenttä, jossa Maila pelasi kotiottelunsa seuran perustamisesta lähtien. Maila pelasi kentällä aina vuoteen 1966 asti, jolloin kenttä jäi rakennettavan moottoritien alle. Hietalahden vanhalle kentälle rakennettiin 1960 SM-sarjaan nousun myötä 60-metrinen katsomo, joka rakennettiin seuran omalla talkootyövoimalla. Katsomon rakentamiseen saatiin kaupungilta 200 000 markan avustus, minkä lisäksi tarvittiin omia varoja 100 000 markkaa. Katsomo jäi kaupungin omistukseen.[15]

Evakkoon joutuneen Mailan uudeksi pelipaikaksi valikoitui Kotirannalla sijaitseva palloilukenttä. Hietalahteen rakennettu katsomo siirrettiin mukaan Kotirannalle. Kotirannan kenttä sijaitsi nykyisen Kivihaan kauppakeskuksen paikalla.

Vuonna 1974 tuli ajankohtaiseksi siirtyä takaisin Hietalahteen ja nykyisen pesäpallostadionin paikalle, jolloin Maila sai paikan toimintansa käyttöön kovan kilpailun jälkeen. Pesäpallokentän yhteyteen rakennettiin vuonna 1975 minigolf-rata talkootyönä. Mestaruussarjaan nousun myötä kenttä- ja katsomo-olosuhteet sekä sosiaalitilat kävivät Hietalahdessa kuitenkin alkeellisiksi ja vuonna 1981 Maila saikin neuvoteltua syksyn 1981 talousarvioon määrärahat sosiaalitiloja varten. Katsomon laajentamiseksi Maila otti pankkilainan kaupungin lupaamia lyhennyksiä ja takauksia vastaan ja tämän myötä Hietalahden katsomotilat laajentuivat 2000 henkilöä kattavaksi. Samassa yhteydessä uudistettiin myös kuuluttajan koppi.[16]

Hietalahden kenttää laajennettiin vuoden 1988 Itä–Länsi-ottelua varten 4500 katsojan tarpeisiin. Tuolloin kentälle rakennettiin tuhannen henkilön katettu katsomo kuppi-istuimineen ja oli samalla ensimmäinen pesäpallokenttä katetulla katsomolla. Stadion valittiin vuoden stadioniksi vuonna 1986. Kentälle aloitettiin syksyllä 2003 pohjatyöt hiekkatekonurmen asentamiseksi, joka valmistui keväällä 2004.

• Uuno Käkönen (1940)
• Erkki Heikkilä (1954, 1956, 1957, 1958)
• Pentti Linna (1960)
• Veli-Matti Sylander (1982)
• Heikki Haapanen (1983, 1984)
• Martti Vuosjoki (1986, 1987)
• Jari Viitasalo (1987, 1988, 1990)
• Jukka Kuusisto (1988)[17]

• Erkki Heikkilä (1956, 1957)
• Pentti Linna (1960)
• Martti Vuosjoki (1982, 1983, 1987)
• Heikki Haapanen (1985)
• Eero Ilomäki (1985)
• Kari Myllyniemi (1986)
• Tino Saarela (1986)
• Jari Viitasalo (1987, 1988, 1989)
• Kari Kallio (1988, 1989)
• Jukka Kuusisto (1988)
• Pekka Kujala (1989)
• Jouni Korkiamäki (1990)
• Juhani Grönqvist (1991)[18]

Vaasan Mailan pisteet Superpesiksen/SM-sarjan Maratontaulukossa. [19]