Vaalivilppi

Vaalivilppi on monien maiden lainsäädännössä rikos. Suomen rikoslaissa vaaleihin liittyviä rikosnimikkeitä ovat:[1]

• vaalirikos (14:1), esimerkiksi äänestäjiin vaikuttaminen uhkailulla tai väkivallalla
• vaalilahjonta (14:2) eli äänten ostaminen ja myyminen
• vilpillinen äänestäminen (14:3), esimerkiksi äänestäminen ilman äänioikeutta tai useaan kertaan
• vaalituloksen vääristäminen (14:4), esimerkiksi äänestyslippujen poistaminen, lisääminen, muuttaminen tai väärin laskeminen.

Maksimirangaistus on rikosnimikkeestä riippuen 1–2 vuotta vankeutta.

Vaalivilppi on yhteiskunnallisena ilmiönä merkittävä. Laajamittainen vilppi voi tuhota vaalien uskottavuuden kokonaan ja aiheuttaa poliittista epävakautta. Jo epäilys vilpistä voi aiheuttaa äänestäjäkunnassa kyynisyyttä, epäluottamusta hallitusvaltaan ja äänestysaktiivisuuden vähenemistä. Erityisen herkkä vaalivilpille on enemmistövaalijärjestelmä, sillä se johtaa usein tiukkaan kilpailuun kahden lähes tasavahvan ehdokkaan välillä, jolloin pienikin vilppi voi kallistaa tuloksen toisen ehdokkaan hyväksi.[2]

Vaikka vaalivilppiä esiintyy ilmeisesti lukuisissa maissa ympäri maailmaa, siitä on olemassa suhteellisen vähän luotettavaa tutkimustietoa. Vilppiä on vaikea tutkia, sillä se luonnollisesti pyritään tekemään salassa. Toisaalta monissa poliittisesti epävakaissa maissa liioitellut vaalivilppisyytökset ovat muodostuneet osaksi tavanomaista poliittista retoriikkaa, joten on vaikea selvittää, missä määrin syytökset ovat aiheellisia.[2] Vilppi voi myös olla vaikea erottaa tahattomista virheistä, esimerkiksi jos ennakkoääniä katoaa postissa.

Vaalivilppiä harjoitetaan lukuisin tavoin. Räikeimmät menetelmät, esimerkiksi kokonaisten vaaliuurnien varastaminen ja äänestäjien suoranainen pakottaminen, muodostavat vain pienen osan kokonaisuudesta. Eräässä tutkimuksessa havaittiin Costa Ricassa käytetyn ainakin 47:ää erilaista vaalivilppimenetelmää.[2] Vilppi voi kohdistua mihin tahansa vaalien vaiheeseen tai osaan, jossa suinkin on jokin hyödynnettävissä oleva heikkous. Seuraavassa on muutamia tunnettuja menetelmiä.

Vaalivilppiä torjutaan ensi sijassa luotettavilla ja läpinäkyvillä vaalijärjestelyillä, joiden jokaista vaihetta valvotaan riittävästi.

• Vaalisalaisuudella pyritään siihen, että äänestäjä voi vapaasti äänestää ketä haluaa, koska hänen äänensä ei tule kenenkään ulkopuolisen tietoon. Näin ehkäistään myös äänten ostamista ja myymistä.
• Äänestysliput voidaan kerätä suljettuun uurnaan, joka on koko äänestyksen ajan vaalivirkailijoiden ja yleisön nähtävillä, jotta kukaan ei pääse käsittelemään sitä asiattomasti.
• Ylimääräisten lippujen pudottamista uurnaan ehkäistään vakioiduilla esipainetuilla lipuilla, jotka leimataan ja pudotetaan uurnaan vaalivirkailijoiden valvonnassa.
• Äänten laskennassa voi olla mukana eri puolueiden edustajia, jotka voivat tarkkailla toisiaan. Suomessa kunkin äänestysalueen vaalilautakunnassa on viisi jäsentä, joiden on mahdollisuuksien mukaan edustettava eri puolueita.[4]
• Laskennan tulokset voidaan julkaista äänestysalueittain, jolloin kuka tahansa voi varmistua siitä, että koko vaalitulos vastaa äänestysalueiden yhteenlaskettua tulosta. Äänestysliput voidaan myös laskea useampaan kertaan; esimerkiksi Suomessa vaalien virallinen tulos vahvistetaan vasta tarkastuslaskennan jälkeen.
• Mikäli vaalien rehellisyyttä epäillään, vaaleja seuraamaan voidaan kutsua ulkopuolisia vaalitarkkailijoita. Merkittävimmät vaalitarkkailua järjestävät kansainväliset toimijat ovat Yhdistyneet kansakunnat, Euroopan unioni ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö.[5]
• Riippumattomien tiedotusvälineiden ovensuukyselyt voivat toimia vaalitarkkailun apuna. Jos viralliset tulokset poikkeavat merkittävästi ovensuukyselyiden tuloksista, syynä saattaa olla vaalivilppi.

Suomi. Vuonna 2006 tuomittiin vilpillisestä äänestämisestä kaksi sakkorangaistusta.[6] Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa epäiltiin vaalivirkailijan painostaneen iäkästä äänestäjää kotiäänestyksessä Kokkolassa, mutta syyte hylättiin.[7]

Ruotsi. Vuoden 2002 valtiopäivävaaleissa kaksi vaalivirkailijaa asetti vanhainkodissa tarjolle ainoastaan oman puolueensa äänestysliput. Kumpikin sai 75 päiväsakkoa.[8] Vuoden 2006 valtiopäivävaaleissa vaalivirkailija piilotti kilpailevan puolueen äänestysliput ja tuomittiin tästä 70 päiväsakkoon.[9][10] Äänestyslippujen katoamista on raportoitu myös vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa.[11]

Yhdistynyt kuningaskunta. Vuosina 2000–2005 annettiin noin 42 vaalivilppituomiota.[12] Vilppi on yleensä tapahtunut postiäänestyksen yhteydessä. Toukokuussa 2005 kuuden Työväenpuolueen jäsenen todettiin syyllistyneen tuhansien postiäänten väärentämiseen Birminghamin kaupunginvaltuuston vaaleissa 2004.[13][14][15] Vankeustuomioita on annettu vaalivilpistä ainakin Blackburnin[16], Peterborough'n[17] ja Burnleyn[18] valtuustovaaleissa.

Liberia. Historian suurimmaksi vaalivilpiksi on kutsuttu Liberian vuoden 1927 presidentinvaaleja, jotka istuva presidentti Charles D. B. King voitti virallisen ilmoituksen mukaan 234 000 äänellä, vaikka rekisteröityjä äänestäjiä oli vain 15 000.[19]

Nigeria. Vuoden 2007 vaaleissa raportoitiin laajamittaisesta väkivallasta ja vaalivilpistä. Tarkkailijoiden mukaan vaaliuurniin lisättiin hallituspuoluetta kannattavia äänestyslippuja. Joillakin alueilla virallinen äänestysprosentti ylitti 90, vaikka tarkkailijoiden mukaan koko äänestyspäivänä ei annettu yhtään ääntä,[20] ja joillakin alueilla äänestysprosentti jopa ylitti sadan.[21]

Zimbabwe. Vuoden 2008 presidentinvaaleja on yleisesti pidetty epärehellisinä.[22]

• Korruptio