Vaahterasavikka

Vaahterasavikka (Chenopodiastrum hybridum) on suurilehtinen Euraasiassa tavattava savikkalaji.[1]

Vaahterasavikka
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Chenopodioideae
Suku: Liuskasavikat Chenopodiastrum
Laji: hybridum
Kaksiosainen nimi

Chenopodiastrum hybridum
(L.) S. Fuentes, Uotila & Borsch
Synonyymit
  • Chenopodium hybridum L.
Katso myös

  Vaahterasavikka Wikispeciesissä
  Vaahterasavikka Commonsissa

Ulkonäkö ja koko
Vaahterasavikan latvakukinto.

Yksivuotinen vaahterasavikka kasvaa 20–80 cm korkeaksi. Kasvi on väriltään vaihtelevan vihreä ja sen nuoret osat ovat jauhoisia. Varsi on kellanvihreä, juovainen, pysty, särmikäs ja etenkin alaosasta niukkahaarainen. Lehdet ovat varressa kierteisesti. Varren keskiosissa lehtien lapa on kooltaan 4–12 cm ja muodoltaan leveänpuikea, harvaan liuskamaisesti isohampainen ja tavallisesti hertta- tai tylppätyvinen. Kukinto on lehdetön, runsashaarainen ja terttumainen, kukkasykeröt ovat pieniä. Suomessa vaahterasavikka kukkii heinä-syyskuussa. Pähkylä on kehän muodostaman hedelmäverhiön suojaama. Musta siemen on vaaka-asennossa ja tiukasti kiinni pähkylän seinässä. Kooltaan siemen on 1,6–2 mm pitkä, ympärykseltään pyöreä, tylppäreunainen ja pinnaltaan syväkuoppainen.[2][3]

Laji muistuttaa suuresti Pohjois-Amerikassa tavattavaa plataanisavikkaa (C. simplex).[4] Aikaisemmin plataanisavikka luokiteltiinkin vaahterasavikan yhdeksi alalajiksi (C. hybridum ssp. gigantospermum).[5]

Levinneisyys

Vaahterasavikkaa tavataan Euroopassa Pohjois-Espanjasta ja Britteinsaarilta läpi Keski- ja Etelä-Euroopan Pohjois-Kreikkaan, Romaniaan, Ukrainaan, Kaukasukselle ja Etelä- ja Keski-Venäjälle. Pohjoisessa levinneisyysalue ulottuu Fennoskandian keskiosiin. Levinneisyysalue jatkuu Venäjällä Aasian puolelle Etelä-Siperiaan ja satunnaisempana Keski-Aasiaan ja Pohjois-Kiinaan.[6]

Suomessa vaahterasavikkaa on tavattu Etelä- ja Länsi-Suomessa Oulun korkeudelle saakka. Eteläisimmässä Suomessa laji on vakiintunut uustulokas, muualla maassa satunnainen tulokaslaji.[4][7]

Elinympäristö

Vaahterasavikka on kulttuurin seuralainen, jota tavataan muun muassa puutarhoissa, satamissa, kaatopaikoilla, kaupungeissa, rautateillä ja erilaisilla joutomailla.[3][4]

Käyttö

Monien muiden savikkalajien tavoin myös vaahterasavikka kelpaa ihmisravinnoksi.[4]

Lähteet
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet
  1. Vaahterasavikka – Chenopodiastrum hybridum laji.fi. Viitattu 27.1.2020.
  2. Retkeilykasvio 1998, s. 126–127, 130.
  3. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 114.
  4. Retkeilykasvio 1998, s. 130.
  5. USDA: Natural Resources Conservation Service: Plants profile Chenopodium simplex Viitattu 28.2.2013.
  6. Den virtuella floran: Lönnmålla (myös levinneisyyskartat) Viitattu 28.2.2013. (ruotsiksi)
  7. Lampinen, R., Lahti, T. & Heikkinen, M. 2012: Kasviatlas 2011: Vaahterasavikan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 28.2.2013.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.