Valtion elokuvatarkastamo

Valtion elokuvatarkastamo, aiemmin Valtion filmitarkastamo (ruots. Statens filmgranskningsbyrå), oli Suomen opetusministeriön alaisuudessa vuosina 1946–2011 toiminut virasto, jonka tehtävänä oli tarkastaa alle 18-vuotiaille esitettäviä ja levitettäviä kuvaohjelmia, kuten elokuvia ja videopelejä.[1] Lisäksi elokuvatarkastamo määritti elokuvan pääsymaksutuloista vuodesta 1964 vuoteen 1994 perityn elokuvaveron suuruuden.[2][3] Vuoteen 2001 asti elokuvatarkastamon tehtävänä oli myös tarkastaa täysi-ikäisille esitettävät ja levitettävät kuvaohjelmat. Valtion elokuvatarkastamo lopetettiin vuoden 2011 lopussa ja sen korvasi Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus, joka yhdistettiin 1. tammikuuta 2014 Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin.[4]

Valtion elokuvatarkastamon edeltäjänä toimi Valtion filmitarkastamo 1921–1946. Tarkastamo oli ensin Suomen Filmikamarin omistuksessa, kunnes se siirtyi valtion haltuun 1. maaliskuuta 1946.[5]

Elokuvatarkastamo asetti kuvaohjelmalle ikärajan, jos ohjelma sisälsi väkivaltaisuutta, seksiä, kauhua tai näihin verrattavia asioita. Mediapelien ikärajat olivat suosituksia (paitsi ikäraja 18),[6] kun taas elokuvien ikärajat olivat sitovia. Elokuvatarkastamon ikärajapäätöksistä oli mahdollista valittaa valtion elokuvalautakuntaan.lähde?

Ikärajat
Kolme elokuvatarkastamon sensoria työnsä ääressä vuonna 1963: Erkki Nuorvala (vas.), Ola Wickström ja Paavo Tuomari.
Pääartikkeli: Elokuvien ikärajat Suomessa

Vuonna 2001 voimaan tulleiden säädösten mukaan Valtion elokuvatarkastamo saattoi määrätä elokuvalle tai muulle kuvaohjelmalle ikärajan 7, 11, 13, 15 tai 18 vuotta. Jos ikäraja oli 7, 11, 13 tai 15 vuotta, elokuvan sai kuitenkin esittää kaksi vuotta nuoremmille aikuisen seurassa. Videopeleille voitiin määrätä 7, 12, 16 tai 18 vuoden ikäraja.lähde?

Ennen vuoden 2001 alusta voimaan tullutta lainuudistusta elokuvan ikäraja saattoi olla mikä tahansa 6 ja 18 vuoden väliltä, mutta tavallisimmin käytettiin vain parillisia ikävuosia. Niiden tunnuksina käytettiin merkintöjä, jossa ikärajan eteen oli merkitty K (esimerkiksi ”K16” tarkoitti 16 vuoden ikärajaa).[7] Merkintä -S- tarkoitti elokuvan olevan sallittu kaikenikäisille. Elokuvien videojulkaisuissa lähes aina alle 16 vuoden ikärajat olivat merkitty vain suositusikärajoiksi.lähde?

Vuonna 1965 annetun lain mukaan täysi-ikäisillekään ei saanut esittää elokuvia, jotka katsottiin ”hyvien tapojen vastaisiksi”, ”epäsiveellisiksi, raaistaviksi, mielenterveyttä vahingoittaviksi” tai jotka saattoivat ”vaarantaa yleistä järjestystä tai turvallisuutta tahi maanpuolustusta taikka huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”.[8] Kokonaan kiellettyjä elokuvia ovat Suomessa olleet muun muassa Stephen Kingin romaaniin perustuva kauhuelokuva Carrie (1977–1991),[9] Billy Wilderin Yks’, kaks’, kolme (1962–1986)[10] ja Pier Paolo Pasolinin Sodoman 120 päivää (1976–2004).[11]

Tarkastamatta jättäminen

Tarkastuksen voi jättää tekemättä, mutta tällöin ohjelma sai automaattisesti K18-merkinnän sisällöstä riippumatta. Koska tarkastus oli maksullinen ja hinta määräytyi keston mukaan, jättivät esimerkiksi televisiosarjojen DVD-julkaisujen levittäjät ne usein tarkastamatta. Pitkissä sarjoissa tarkastusmaksu voi nousta yli kymmeneentuhanteen euroon. Esimerkiksi Pieni talo preerialla ja South Park -sarjoja oli esitetty jo vuosia Suomessa televisiossa, mutta niiden DVD-julkaisuissa oli K18-merkintä.[12]

Kuvaohjelmalakia muutettiin 1. heinäkuuta 2009 siten, että televisiossa ennen klo 21 esitettyjä tai esitettäviä elokuvia ja muita kuvaohjelmia sai levittää myös VoD-palveluissa ja tallennelevityksessä (kuten DVD) ilman ennakkotarkastusta. Tällaiset ohjelmat oli kuitenkin ilmoitettava elokuvatarkastamoon sisällön haitallisuuteen perustuvalla ikärajalla. Nämä ikärajat eivät olleet sitovia, ja niiden merkintä oli erilainen kuin elokuvatarkastamon tarkastamissa kuvaohjelmissa.lähde?

Valtion elokuvatarkastamon lakkautus

Eduskunta hyväksyi maaliskuussa 2011 uuden kuvaohjelmalain, jonka mukaan Valtion elokuvatarkastamo muuttui Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskukseksi vuoden 2012 alussa. Mediakasvastus- ja kuvaohjelmakeskus puolestaan yhdistyi Kansalliseen audiovisuaaliseen instituuttiin vuonna 2014. Elokuvien, pelien ja televisio-ohjelmien ennakkotarkastus siirtyi pääosin AV-alalla toimivien henkilöiden tehtäväksi. Luokittelijoiden pitää olla uuden Kansallisen audiovisuaalisen instituutin kouluttamia ja hyväksymiä. Luokittelu tapahtuu uudessa kuvaohjelmalaissa luetelluin perustein. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti valvoo ikärajaluokituksen onnistumista ja ottaa vastaan palautetta yleisöltä. Uudessa laissa aikuisille suunnattuun sisältöön ei enää kohdisteta minkäänlaista ennakkotarkastusta, mutta tällaisen sisällön esittämistä ja jakelua voidaan eräissä tapauksissa rajoittaa muiden säännösten nojalla (esim. rikoslaki 17 luku, 17 pykälä)[13] Edellä mainitusta seuraa aiempaan lainsäädäntöön nähden myös mm. eläinpornografian laillisuus yksityisessä käytössä. Muutokseen ryhdyttiin, sillä aiempi järjestelmä oli EU-tasoisen sananvapauslainsäädännön vastainen.[14][15]

Kansallinen audiovisuaalinen instituutti vastaa mediakasvatuksen edistämisestä ja valvonnasta. Media-alan itsesäätelyn ohjaaminen sekä kasvatus ja medialukutaidon kehittäminen ovat oleellisia tapoja suojella alaikäisiä haitalliselta materiaalilta.lähde?

Uudet ikärajat ovat kaikenikäisille sallittu, 7, 12, 16 ja 18. Ikärajojen lisäksi otetaan käyttöön haitallista sisältöä kuvaavat sisältömerkinnät. Televisio-ohjelmat luokitellaan samoin perustein ja merkitään kuten muutkin mediat oli kyseessä elokuvateatterielokuvat tai tallennelevitys.lähde?

Katso myös

Lähteet
  • Sedergren, Jari: Taistelu elokuvasensuurista: Valtiollisen elokuvatarkastuksen historia 1946–2006. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-812-1.

Viitteet
  1. Yleistä VET Valtion elokuvatarkastamo. Arkistoitu 7.3.2012https://web.archive.org/web/20120307002131/http://www.vet.fi/yleista.php. Viitattu 9.9.2020.
  2. Elokuvaverolaki 366/1964, Finlex finlex.fi. Viitattu 16.4.2023.
  3. Laki elokuvaverolain kumoamisesta 1258/1993, Finlex finlex.fi. Viitattu 16.4.2023.
  4. Laki Kansallisesta audiovisuaalisesta instituutista 1434/2007, Finlex finlex.fi. Viitattu 16.4.2023.
  5. Sedergren 2006, s. 15.
  6. Pelit VET Valtion elokuvatarkastamo. Arkistoitu 7.3.2012. Viitattu 9.9.2020.
  7. Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 9.4.2013.
  8. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1965/19650299 Laki elokuvien tarkastuksesta (299/1965), 3 § (kumottu).
  9. Avola, Pertti: Mene: Night Visions alkaa – näe vanha, parempi Carrie Nyt.fi. 30.10.2013. Viitattu 7.11.2013.
  10. Tarkastustiedot: One, Two, Three (1961). Elonet
  11. Tarkastustiedot: Salò o le 120 giornate di Sodoma (1975). Elonet
  12. Pieni talo preerialla. 1. tuotantokausi (Little House on the Prairie). DVDPlaza. 23.9.2013. Arkistoitu . Viitattu 9.9.2020.
  13. Finlex. Säädökset alkuperäisinä: Laki rikoslain 17 luvun 17 ja 18 b §:n… 713/2011 finlex.fi. Viitattu 30.9.2021.
  14. KK 591/2002: Raa’an väkivallan määritelmä kuvaohjelmissa Kansan muisti. Viitattu 30.9.2021.
  15. Finlex. Hallituksen esitykset: HE 2/2000 www.finlex.fi. Viitattu 30.9.2021.

    Kirjallisuutta
    • Alanen, Antti: ”Hyvästi elokuvatarkastamo”, Filmihullu 3/2012.
    • Alanen, Antti: ”Hyvästit elokuvatarkastamolle II: Kuinkas sitten kävikään?” Filmihullu 1/2013.
    • Nenonen, Markku: Elävistä kuvista internetiin: Elokuvatarkastuksen sata vuotta Suomessa (1911–2011). Helsinki: Books on Demand, 2017. ISBN 978-951-568-296-3.
    • Räikkä, Jyrki: Työryhmä ehdottaa elokuvien ennakkotarkastuksesta luopumista. Helsingin Sanomat 26.3.2010.
    • Saarinen, Mikael: ”Sensuurista markkinoiden armoille”, Filmihullu 1/2013.

    Aiheesta muualla

     

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.