V3-tykki
V3-supertykki (saks. Hochdruckpumpe, ”korkeapainepumppu”), Tausendfüßler (”tuhatjalkainen”), fleißiges Lieschen ("ahkeraliisa") tai Englandkanone) oli yksi natsi-Saksan toisessa maailmansodassa kehittelemistä ”kostoaseista” (Vergeltungswaffe), joita kehitettiin Iso-Britannian ja varsinkin Lontoon pommittamiseen. Kostoaseista tunnetuimmat olivat V1- ja V2-ohjukset. V3 jäi vähemmälle huomiolle, sillä se ei ikinä valmistunut. V3 ei ollut ohjus, vaan iso maanalainen liitukallioiden luoliin rakennettu tykkikompleksi Mimoyecquesissa, Ranskassa. Joissakin lähteissä väitetään (virheellisesti) V3:n olevan sama kuin Wasserfall-ilmatorjuntaohjus. Tykkien kantama olisi käytettäessä ollut luultavasti noin 150 kilometriä.
 |  |
| Hochdruckpumpe V-3 (1944) | |
Historia
Aseen suunnitteli August Coenders. Adolf Hitlerin hyväksynnällä projekti käynnistyi. Valmiiksi tullessaan tykit olisivat todennäköisesti olleet tehokkaimpia V-sarjan aseita.
Liittoutuneet saivat kuitenkin vihiä aseesta ja useiden yritysten jälkeen 6. heinäkuuta 1944 brittiläiset 617. laivueen Avro Lancaster -koneet pommittivat tykit hajalle Tallboy-pommeilla. Projektia ei enää laajamittaisesti käynnistetty uudelleen.
Pommituksen jälkeen V3-ohjelmaa ei kuitenkaan täydellisesti hyllytetty, vaan kaksi pienempää nuolitykkiä rakennettiin Lampadeniin, Saksaan. 30. joulukuuta 1944 – 22. helmikuuta 1945 niillä ammuttiin noin 183 ammusta Luxemburgiin. Ne tappoivat 10 siviiliä ja haavoittivat 35:a. Pian viimeisen laukauksen jälkeen yhdysvaltalaiset joukot valtasivat tykkiasemat.
Tekniikka
V3-tykkikompleksiin oli sijoitettu viisi nuoliammuksia ampuvaa supertykkipatteria. Tykit olivat saksalaisten suurimpia tykkejä. Yhden V3:n putken pituus oli 120 metriä. Tykit olivat paikalleen juntattuja, joten niitä ei voinut suunnata mihinkään erityiseen kohteeseen. Tykkejä olisikin käytetty Lontoon pommittamiseen, jolloin aseen epätarkkuuden vuoksi ammusten suuri hajoama olisi poistanut suuntautumattomuuden aiheuttamat ongelmat. Aseen suuri epätarkkuus teki siitä kelvottoman muuhun kuin terroripommitukseen.
Aiheesta muualla
Lähteet
- Paul Brickhill: Padonmurtajat. Otava, 1956.
- Guinness World Records 2003 (ennätys: Suurin tykin kantama)