V-Cord

V-Cord on Sanyon kehittämä videonauhurijärjestelmä. Se suunnattiin ensisijaisesti kotitalouksien käyttöön. V-Cord esiteltiin vuonna 1972 ja poistettiin markkinoilta 1970-luvun lopussa. Sanyon lisäksi järjestelmän nauhureita valmisti Toshiba.[1]

V-Cord käyttää analogista, kasettiin pakattua puolen tuuman magneettinauhaa, kuten tunnetummat VHS- ja Betamax-järjestelmät. V-Cord-kasetti ladataan lyhyempi sivu edellä, kuten toisessa kaupallisesti epäonnisessa järjestelmässä, VX:ssä.[1] V-Cordissa nauhakelat sijaitsevat vierekkäin, VX:ssä ne on sijoitettu toistensa päälle, kuten Philipsin VCR-järjestelmässä. V-Cord I poikkeaa muista videokasettijärjestelmistä luku- ja kirjoitusmekanisminsa osalta. Sen mekanismi vastaa lähinnä quadruplex-systeemiä, jossa videonauhan kuvaraidat ovat pystysuorassa suhteessa kuvarummun kuvapäähän. V-Cord II sen sijaan käyttää helical scan -viistopyyhkäisyä, kuten VHS ja useimmat muut kotivideojärjestelmät.[2]

V-Cord I -nauhojen kapasiteetti on 60 minuuttia ja ne tallentavat mustavalkoisena. Vuonna 1976 esiteltiin V-Cord II -nauhat, joiden enimmäiskapasiteetti on 120 minuuttia ja ne tallentavat myös väreissä.[1] V-Cord I ja V-Cord II eivät ole yhteensopivia. Edellisen nauhannopeus on 14,8 cm/s ja jälkimmäisen 7,4 cm/s (puolinopeudella 3,7 cm/s).[2]

V-Cord II oli aikanaan varsin edistyksellinen: siinä on kaksi tallennusnopeutta, pysäytyskuva ja hidastustoiminto.[3] Koska V-Cord ei menestynyt kaupallisesti, Sanyo alkoi valmistaa Betamax-järjestelmän nauhureita 1977. Sanyo markkinoi valmistamiaan Beta-nauhureita nimellä Betacord.[4] Myös Toshiba siirtyi Betamaxiin, ja kumpainenkin valmistaja vaihtoi VHS-järjestelmään Betamaxin väistyttyä markkinoilta.[2]