Väinö Tuomaala

Väinö Oskari Tuomaala (30. elokuuta 1916 Evijärvi – 2. huhtikuuta 1975 Kurikka) oli suomalainen kansanperinteen kerääjä, museomies ja kotiseutuneuvos.[1]

Tuomaalan vanhemmat olivat talollinen Kaarle Kustaa Matinpoika Tuomaala ja Maria Seliina Marintytär Lahti. Tuomaala kävi Vaasan kauppakoulun ja toimi sitten Järvikunnan Osuuskaupan, Lappajärven Osuuskaupan ja Osuusliike Virtain myymälänhoitajana vuosina 1938–1945. Tämän jälkeen Tuomaala oli Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton palveluksessa kotiseutusihteerinä ja vt. toiminnanjohtajana 1945–1966. Hän oli maakuntaliiton hallituksen jäsen 1939–1945.[1]

Tuomaala oli lisäksi muun muassa Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran kotiseutusihteerinä 1950–1953, Etelä-Pohjanmaan Pienteollisuusliiton sihteerinä 1950–1953 ja Suomen Kulttuurirahaston Etelä-Pohjanmaan rahaston asiamiehenä 1963–1975. Hän toimi sukututkimuksen opettajana Seinäjoen työväenopistossa 1964–1975. Tuomaala sai Seinäjoen kaupungin kulttuuripalkinnon, ja vuonna 1969 hän sai ensimmäisenä Suomessa kotiseutuneuvoksen arvonimen.[1]

Tuomaala keräsi runsaasti kansanperinnettä, kuten kansantarinoita, paikannimitietoja ja murresanastoa. Tuomaalaa enemmän kansanperinneaineistoa ovat keränneet vain Elias Lönnrot ja Samuli Paulaharju. Hän teki kansanperinteen keruumatkoja keskittyen erityisesti Etelä-Pohjanmaan alueeseen sekä perusti useita pitäjä- ja nuorisoseuroja. Hän perusti vuonna 1960 kotikyläänsä Evijärven Kerttuankylään Suomen suurimman talonpoikaismuseotalon, Väinöntalon – Järviseudun Museon, joka koostuu 19 eri rakennuksesta ja jossa on koottuna noin 20 000 museoesinettä.[1]

Tuomaala kuoli liikenneonnettomuudessa vuonna 1975.[1] Väinö Tuomaalan poika oli kansanedustaja Juhani Tuomaala.