Väinö Tulppala

Tulppalan vanhemmat olivat maanviljelijä Juho Tulppala ja Ida Maria Paavola. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1925 Hildur Helena Pekkalan kanssa.[1][2]

Tulppala kävi kansakoulun ja Lahden seudun maamieskoulun vuosina 1911–1912 sekä Mustialan maamiesopiston vuosina 1912–1914. Hän suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Helsingin suomalaisessa lyseossa vuonna 1928. Hän suoritti sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928.[1][2]

Jääkäripataljoona 27:n 4. komppania.

Tulppala työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 6. maaliskuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Hänet siirrettiin pataljoonan rintamalta paluun jälkeen 2. konekiväärikomppaniaan 9. heinäkuuta 1917.[1][2]

Tulppala saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueenjohtajaksi 3. jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan konekiväärikomppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]

Tulppala palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin myöhemmin aluksi Savon jääkärirykmentti 3:ksi ja myöhemmin Uudenmaan rykmentiksi. Tulppala määrättiin 6. joulukuuta 1918 alkaen aluksi päälliköksi 2. konekiväärikomppaniaan, josta hänet siirrettiin 1. elokuuta 1928 alkaen 1. konekiväärikomppaniaan niin ikään päälliköksi. Uudenmaan rykmentistä hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1933 Tampereen läntisen sotilaspiirin päälliköksi, josta hänet siirrettiin edelleen 26. tammikuuta 1937 Kannaksen sotilaspiirin apulaispäälliköksi ja 28. marraskuuta 1938 alkaen kutsunta-asiain upseeriksi Helsingin sotilaspiirin esikuntaan, missä hän palvelikin sitten aina vuoteen 1944 saakka. Hän erosi sotien jälkeen vakinaisesta palveluksesta. Myöhemmin hän työskenteli Kaleva Salminen Oy:n ja Voinvienti-osuusliike Valion palveluksessa vuoteen 1952 saakka. Hänet haudattiin Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.[1][2]

Tulppala toimi Uudenmaan rykmentin kunnianeuvoston varajäsenenä vuonna 1931 ja 1. Divisioonan kunniatuomioistuimen varajäsenenä vuonna 1934 sekä Armeijakunnan esikunnan, 2. Divisioonan, Kannaksen sotilaspiirin esikunnan ja Sotilasmeteorologisen laitoksen yhteisen kunnianeuvoston puheenjohtajana vuonna 1938.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgewehrführer 24. joulukuuta 1917 Varavääpeli 11. helmikuuta 1918 Vänrikki 28. toukokuuta 1918 Luutnantti 25. helmikuuta 1920 Kapteeni 16. toukokuuta 1922 Majuri 31. elokuuta 1933		Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera (1918 ja 1940) Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. ritarimerkki Vapaussodan muistomitali soljen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.