Väinö Paananen

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan reaalilyseosta vuonna 1908 ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1908–1912 sekä Teknillisen korkeakoulun maanmittausosastolla vuosina 1913–1914. Paananen kävi Baurinan taistelukoulun vuonna 1925 ja sotilashallinnollisten kurssien ensimmäisen jakson vuosina 1926–1927 ja toisen jakson vuosina 1927–1928.[1][2]

Wetterhoffin toimisto. Istumassa vasemmalta lehtori Johannes Öhquist, luutnantti Schüss, tuomari Wetterhoff, kapteeni Höckert, yliluutnantti Braun. Seisomassa vasemmalsta vääpeli Scheer, yliluutnantti von der Heyden, gruppenführer Gustav Paulig, jefreitteri Gubalke, paroni Oelsen, hilfsgruppenführer Lauri Gulin, gruppenführer Axel Waldemar Ström, gruppenführer Väinö Paananen, vääpeli Noak.

Hän liittyi yhtenä ensimmäisten vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 25. helmikuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään ja sen 2. komppaniaan. Hänet komennettiin värväystehtäviin Suomeen ja Ruotsiin 15. syyskuuta 1915. Tällä matkallaan hän järjesteli Suomessa myös uusia etappiteitä. Takaisin pataljoonaan hän saapui 21. joulukuuta 1915. Seuraavana vuonna tarkalleen 26. huhtikuuta 1916 hänet siirrettiin Wetterhoffin toimistoon Berliiniin, missä hän työskenteli aina 26. elokuuta 1917 saakka, jolloin hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon, josta hänet edelleen siirrettiin takaisin pataljoonan 2. komppaniaan 26. syyskuuta 1917. Vielä kerran hänet komennettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 18. marraskuuta 1917 ja takaisin komppaniaansa kotiinpaluun aattona 11. helmikuuta 1918.[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Hän astui Suomen armeijan palvelukseen 11. helmikuuta 1918 luutnantiksi ylennettynä ja saapui Suomeen (Vaasaan) 25. helmikuuta 1918 jääkärien pääjoukon mukana. Hänet sijoitettiin Suomen valkoiseen armeijaan aluksi adjutantiksi 1. jääkärirykmentin esikuntaan ja otti osaa sisällissodan taisteluihin Kämärällä, Säiniöllä ja Viipurissa.[1][2]

Paananen toimi sisällissodan jälkeen Valkoisen kaartin II ja III pataljoonan adjutanttina. Valkoisesta kaartista hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1919 Sotaväen esikuntaan, missä hänet määrättiin esikunnan komendantiksi sekä talousasiain toimiston päälliköksi. Taloustarkastajan vanhemmaksi toimistoupseeriksi hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1922 ja taloustarkastajan vanhemmaksi apulaiseksi 1. tammikuuta 1923. Näiden töidensä lisäksi hän hoiti myös esikunnan komendantin tehtäviä. Seuraavaksi hänet määrättiin 1. heinäkuuta 1925 alkaen talousasiainesiupseerin toimeen ja 15. kesäkuuta 1928 alkaen sotilashallinnollisten kurssien johtajaksi. Sotaväen esikunnasta Paananen siirrettiin 1. heinäkuuta 1934 alkaen 1. Divisioonan intendentiksi.[1][2]

Paananen osallistui talvisotaan Kannaksen Armeijan intendenttinä ja myöhemmin maavoimien intendenttinä sekä Puolustusvoimain Pääesikunnan Kauttakulkuliikenteen järjestelytoimistossa. Jatkosodan puhjettua hänet siirrettiin puolustusministeriön Yhteysosaston päälliköksi, missä tehtävässä hän palveli koko sodan ajan. Sodan jälkeen hän erosi vakinaisesta palveluksesta, mutta jäi puolustusministeriöön niin sanottuun palkkiovirkaan, jossa hän toimi vuoteen 1951 saakka. Hänet haudattiin Honkanummen hautausmaalle.[2]

Paananen opetti sotilashallinnollisilla kursseilla ja Sotilashallinnollisessa koulussa vuosina 1928–1934. Paananen suorittanut taloudelliselle puolustusneuvostolle kirjallisia tutkimuksia taloudellista puolustusvalmiutta koskevista kysymyksistä.[1][2]

Paananen oli vuonna 1928 puolustuslaitoksen edustajana komiteassa, jonka tehtävänä oli laatia alustava ehdotus talousalaa koskevien kysymysten järjestämisestä liikekannallepanon varalta. Hän toimi myös Jääkäriliiton johtokunnan jäsenenä vuosina 1928–1938 ja Helsingin upseeriyhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuodesta 1927 alkaen sekä oli Oy Sotilastalon johtokunnan jäsenenä vuodesta 1928 alkaen.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hiffsgruppenführer 6. helmikuuta 1916 Gruppenführer 16. marraskuuta 1917 Luutnantti 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 16. toukokuuta 1919 Majuri 6. joulukuuta 1922 Everstiluutnantti 6. joulukuuta 1927 Eversti 1941		Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkki Vapaudenristi 2. lk. Vapaudenristi 3. lk. Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Talvisodan muistomitali Jääkärimerkki Saksan Kotkan ritarikunnan 1. lk. kunniamerkki Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.