Väinö Joensuu
Väinö Mikael Joensuu (13. elokuuta 1894 Viipuri – 16. elokuuta 1973)[1] oli suomalainen filosofian maisteri, toimittaja, suomentaja ja pakinoitsija. [2]
Joensuun vanhemmat olivat talonomistaja Salomon Joensuu ja Paulina Laurila. Hän pääsi ylioppilaaksi 1912 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1917 ja maisteriksi 1923. [2]
Joensuu oli sanomalehti Karjalan ulkomaan osaston toimittajana 1917–1919, Uuden Suomen toimittajana 1919–1931, Ilta-Sanomien toimittajana 1932–1950 sekä Sanomalehtimiehen toimittajana vuodesta 1947. Hän toimi myös Karjalan Helsingin-kirjeenvaihtajana 1920–1939 ja oli venäjänkielen opettajana Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa. Joensuu oli Helsingin sanomalehtimiesyhdistyksen sihteerinä vuodesta 1926 ja Suomalais-latvialaisen yhdistyksen sihteerinä 1928–1936. Joensuu kirjoitti Ilta-Sanomiin pakinoita nimimerkillä Mikko. [2][3]
Joensuu oli naimisissa vuodesta 1938 Kyllikki Vasan (Waldstedt) kanssa. [3]
Teoksia
- Kirjapainoja ja sanomalehtiä : piirteitä Europan kirjapainojen ja sanomalehtien lapsuusvuosilta. Helsinki 1937
- Euroopan sanomalehdistön synnystä : esitelmä Turun yliopiston sanomalehtimieskursseilla 6.VII.1939. Helsinki 1939
- Helsingin sanomalehtimiesyhdistys 1920-1940 – Helsingfors journalistförening r.y. 1920-1940 : katsaus yhdistyksen syntyyn ja toimintaan. Helsinki 1942
Suomennoksia
- S. A. Malsagov : Helvetti Vienanmeressä : neuvostovankila kaukaisessa pohjolassa. WSOY 1926
- Boris Cederholm : Punainen painajainen : kuvia ja kokemuksia Neuvostomaasta. WSOY 1929
- A. Novikov-Priboi : Tsushima : Venäjän laivaston tuho Tsushiman saaren luona v. 1905 mukanaolleen kertomana ; venäläisen alkuteoksen suppeammasta painoksesta suomentanut Väinö Joensuu. WSOY 1937
Lähteet
- Väinö Mikael Joensuu BillionGraves. Viitattu 18.11.2020. (englanniksi)
- Aikalaiskirja 1934 (Projekt Runeberg)
- Kuka kukin on 1954 (Projekt Runeberg)