Väinö Forsman

Väinö Ilmari Forsman (26. kesäkuuta 1889 Pälkjärvi – 19. toukokuuta 1957 Helsinki) oli suomalainen rovasti ja hengellisten kuorolaulujen sanoittaja.[1][2]

Forsmanin vanhemmat olivat Pälkjärven ja Kiteen kirkkoherra, rovasti Fredrik Forsman (1837– 1906) ja hänen toinen puolisonsa Elisabeth Barck. Hän pääsi ylioppilaaksi Joensuun lyseosta 1907, suoritti pastoraalitutkinnon 1918 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1930, filosofian maisteriksi 1931, teologian kandidaatiksi 1942 ja teologian lisensiaatiksi 1948. Papiksi Forsman vihittiin 1911. Hänestä tuli teologian kunniatohtori 1953.[1][2][3]

Forsman oli Viitasaarella ja Kivijärvellä vt. kappalaisena, vt. kirkkoherrana ja armovuodensaarnaajana vuosina 1911–1917. Hän oli Helsingin uuden yhteiskoulun uskonnon ja keskiluokan historian opettajana 1917–1919, Riihimäen pakkotyölaitoksen saarnaajana 1918–1919, Helsingin eteläisen suomalaisen seurakunnan kappalaisen viran armonvuodensaarnaajana 1919, kirkkoherran viran apulaisena 1920, Helsingin Sörnäisten suomalaisen seurakunnan kirkkoherran viran apulaisena 1920–1931 ja Helsingin pohjoisen suomalaisen seurakunnan kirkkoherran viran apulaisena 1931–1943. Viimeksi Forsman oli Helsingin Töölön seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 1943 alkaen. Hän sai rovastin arvon 1943.[1][2]

Forsman toimi liturgina eduskunnan ja valtion juhlajumalanpalveluksissa vuodesta 1918 alkaen ja piti Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan kurssit kirkkoherranviraston tehtävistä vuodesta 1937 alkaen. Hän oli myös Helsingin yliopiston kirkkolaulun opettajana vuodesta 1945 alkaen.[1][2]

Forsman oli naimisissa vuodesta 1927 Jenny Tatjana Murron (s. 1897) kanssa.[1][2]