Väinämö Killinen

Väinämö Killinen (29. huhtikuuta 1888 Kuopio – 9. marraskuuta 1941 Tilkan sotilassairaala, Helsinki) oli suomalainen arkkitehti ja insinöörikapteeni.[1][2]

Killisen vanhemmat olivat Kuopion kuuromykkäin koulun johtaja, kansanedustaja Kustaa Killinen ja Matilda Josefina "Tilda" Lagus. Hän pääsi ylioppilaaksi 1908 ja suoritti diplomiarkkitehtitutkinnon 1915 sekä reservin insinööriupseeritutkinnon 1928. Hänet ylennettiin reservin insinööriluutnantiksi 1928 ja reservin insinöörikapteeniksi 1941. [1][3]

Killinen osallistui Suomen sisällissotaan suojeluskuntajoukoissa. Killisen Aseisiin-runo julkaistiin kuopiolaisessa aktivistien äänenkannattajassa Savon Jääkärissä 5. tammikuuta 1919 samaan aikaan kun vapaaehtoisia oltiin värväämässä Viron vapaussotaan.[4]

Jatkosodan aikana Killinen palveli merivoimien esikunnassa. Hän kuoli tapaturmaisesti Helsingissä marraskuussa 1941 ja hänet haudattiin Helsinkiin.[5][1]

Väinämö Killinen oli naimisissa Aino Ester Immosen kanssa. Heidän poikansa oli kommodori, STT:n toimitusjohtaja Kullervo Killinen. Killisen veljiä olivat Tullihallituksen pääjohtaja, ministeri Ilmari Killinen ja Kuopiossa ja Varkaudessa apteekkarina toiminut Kalervo Killinen (1879–1945). Killisen sisar oli oopperalaulaja ja suomentaja Tellervo Laurila. [1][6][7][8]