Väike väin

Pääartikkeli: Väinatamm

Vaikka vesi voi syysmyrskyjen aikana nousta jopa padon yli, Väike väin itse asiassa ei ole salmi tämän padon rakentamisen jälkeen.[13][14][15] Useiden lähteiden mukaan salmen ekologinen tila on heikentynyt tämän 1800-luvun lopulla vuosina 1894–1896 rakennetun padon vuoksi ja alue lasketaan olevan kriittisessä tilanteessa. Yli vuosisadan käytössä ollut pato on muuttanut Väike väinan kahdeksi erilliseksi vesistöksi, joiden vedessä, luonnontilassa ja elinympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia virtaamattomuuden vuoksi. Nämä tekijät ovat johtaneet salmen ekosysteemin huonontumiseen.[16][17]

Väike väin-salmi on moniosainen salmi, koska se koostuu etelä-[1], keski-[2] ja pohjoisosan[3] lisäksi Kaistu lõpp-[4], Laedemäealune-[5] ja Pädastelahdesta.[6] Vesipinta-alaltaan 12 112 hehtaarin kokoinen salmi on Väinämeren vesialuetta, jossa on 83 nimettömän lisäksi paljon nimellisiä saaria, luotoja ja riuttoja. Niistä suurimmat ovat Kindalaid (30,4 ha), Kõpussaare nasu (15,6 ha) ja Illiklaid (5,5 ha).[11]

Vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) (vir. Veepoliitika Raamdirektiivi, (VRD)) mukaan Väike väin luokitellaan VRD VI:n, matalaksi ja kausiluonteisesti kerrostuvaksi rannikkovedeksi (Liivi laht (VI)). Salmi ja kaikki sen osat luokitellaan limnologisesti mesohaliiniseksi (vir. mesohaliinne) murtovesikategoriaan kuuluvaksi merivesialueeksi, jolloin luonnollisen vesimuodostuman suolapitoisuus on alhainen tai keskisuuri joko 3–16[18] tai 5–18 ‰.[1][2][3][6][5][4]

Koska Väinatammesta johtuva vesisulku on kestänyt yli vuosisadan, sedimenttejä on kertynyt patorakennelmiin molemmin puolin. Vedenpinnan pysyessä matalana ja voimakkaiden länsi- tai itätuulten vallitessa salmen keskiosassa paljastuvat rantaviivasuuntaisia satoja metrejä, joskus useita kilometrejä pitkiä hiekkaharjanteita vuorotellen jommallakummalla puolella patoa. Syvemmät alueet ovat säilyneet lähellä sekä Saarenmaan että Muhun rantaa. Vesi on matala ja siksi salmi voi syksyllä jäähtyä nopeastikin. Useimpina talvina Väike väin e. Piensalmi on jään peitossa. Vain Tillunire-ojan suistossa on sulaa vettä ja keväällä vapautuvat jääpeitteestä ojan lähialueet nopeammin muita. Ennen padon rakentamista salmi oli kalarunsasta merialuetta.[16] Nykyisin Piensalmen kalakannassa on enemmän samankaltaisuutta eutrofisissa järvissä esiintyvän kanssa: siinä löytyy sorvaa, salakkaa, pasuria, hopearuutanaa ja säynettä, kevään kutukaudella myös runsaasti särkeä ja haukea. Salmen entiset kuuluisat merisiikojen kutupaikat ovat padon ansiosta pääosin tuhoutuneet, sillä hiekkapohjaiset alueet ovat lähes kadonneet ja virtaamattomuudesta johtuvasti veden keskilämpötila on liian korkea siian onnistunutta kutua varten. Merennisäkkäistä salmessa elävät sekä norppa että harmaahylkeet.[19]

Nykyisin salmen ekologista tilannetta pidetään melko huonona ja joidenkin lähteiden mukaan ei ole saatu toistaiseksi tukea, jotta padon läpi kulkevat ojat voidaan puhdistaa. Jo 5. helmikuuta 1908 ”Päewaleht” kirjoitti padon huonosta ekologisesta vaikutuksesta: ”Wäikse Wäinan varrella Uuemõisan ja Maasiwallan rahwalaiset valittivat usein, että Wäikse Wäinan sillan rakentamisen jälkeen kalastus ei ole vain vähentynyt, waan on melkein kadonnut. Länsirannikon entiset kuuluisat kalastusrannat - Kõpu, Orissaare, Maasi, Lubjaahu, Pullipank ja monet muut ovat saattaneet menettää entisen maineensa. Entiset kalastajat, joilla oli ympärivuotisesti ruuaksi omalle perheelle monta lajia, niin tuoretta, kuivattua kuin suolakalaa ja saattoivat sitä myydäkin, ovat nyt jättäneet pyydystämisen ja ostavat Muhumaalta tynnyrittäin suolattua silakkaa. Sen vuoksi siellä asuvien kalastajien joukossa on lisääntynyt kaipaus, jotta Wäinan sillalle voitaisiin rakentaa kauttakulkupaikkoja, sillä silloin kalat alkaisivat taas läpi Wäinan liikkua.[20]

Vasta vuosina 1948–1951 rakennettiin kalakäytäviä, mutta ei kalastajayhdistysliitto eikä kalatalousministeriö halunneet maksaa tehdystä työstä.[21][22] väike väin- eli Piensalmen seuran aloitteesta ja lahjoitetuilla rahoilla Tillunire puhdistettiin uudelleen alkukeväällä 2017. Kyse on vuonna 1949 paikallisen kalastajakolhoosin aloitteesta rakennetusta ojasta, joka yhdistää salmen kaksi puolta Muhun rannalla. Vuosikymmeniä oja oli täynnä ruokoa ja sedimenttiä, joten siinä sekä pysähtyi veden virtaus että estyi kalojen liikkuminen. Tämä hevosenkengän muotoinen yhdysoja on erinomainen esimerkki siitä, että sellaiset läpikulut varmistavat erittäin hyvän vedenvaihdon salmen erotettujen osien välillä. Puhdistetun Tilluniren virtaavassa vedessä kalat liikkuvat ympäri vuoden, vaikka salmi on jääpeiton alla.[19] Toinen yhdysoja, Tohlun oja sijaitsee Väike Väin-salmen padon päässä Saarenmaan rannalla. Seuran aloitteesta ja lahjoitusvaroilla keväällä vuonna 2018 osa siitäkin ojasta puhdistettiin ja lokakuussa vuonna 2021 alettiin etsiä sopivaa lisäratkaisua Tohlu-ojan esillekaivamiseen. Tohlu-oja on melkein kadonnut maankohoamisesta johtuvasti ja luonnossa sen voi tunnistaa vain osittaisesta ruokokaistaleesta. Viron ympäristöviraston (vir. keskonnaametin) näkemyksen mukaan kaloista luultavasti ahven, hauki ja kuha hyötyisivät eniten ojan ruoppauksesta ja käyttäisivät tätä muuttoreittiä.[23]

Vesistön alue on tärkeä väylä sekä monille muuttolintulajeille että matala salmi, sen tasanko- ja rantaniityt ja niitä ympäröivät pellot ovat erityisesti tuhansien vesilintujen pysähdys- ja pesintäpaikka. Alueella arvioitaan lentävän päivittäin noin 3 000–4 000 lintua.[24] Sekä joutsenille että muille lintulajeille[25] ovat joskus vaikeasti havaittavissa Väinatammella olevan Risti–Kuressaare-valtatien vartisissa kahdeksassa pylväässä roikkuvat voimalinjat ja lintutieteilijöiden mukaan niihin sotkeutuessa kuolee vuosittain 500–250 lintua. Ensimmäisen Väike Väin-salmeen lasketun vedenalaisen kaapelin ansiosta saattoi lokakuuhun mennessä v. 2020 irrottaa ilmajohtojen kolme alempaa kerrosta.[24] Jäänneiden osalta Viron valtion omistama sähkönsiirtoverkkoja hoitava yhtiö Elering aloitti jo v. 2016 yhteistyön ornitologien kanssa varoituskylttien ja lintupelättimien sijoittamiseksi niiden lentoreitille.[26] Eleringillä sanotaan olevan suunnitelmissa voimajohtojen kokonainen purku seuraavan viiden vuoden aikana.[24] Rannikkoväestön toiveena onkin, että poistetaan Väike väin-salmen suojelualueen lintuja tappavat ilmajohdot ja saarten väliset sähkökaapelit siirretään kokonaan salmen pohjaan. Erittäin vilkkaan liikenteen padolle pitää rakentaa saastuneen veden keräysjärjestelmät estämään talven sulfidien, rengasjätteiden, kumipölyn, raskasmetallien ja muun epäpuhtauden pääsyn salmen vesiin.[17]