Vähä Arajärvi (Akaa)

Järvi on 2,1 kilometriä pitkä, 300 metriä leveä ja sen pinta-ala on 50 hehtaaria. Se sijaitsee Akaan pohjoisrajalla Kylmäkosken pohjoispuolella. Siihen laskee neljä metsäojaa, joista yksi on Kirveslammin laskuoja. Laskuoja sijaitsee järven luoteispäässä. Oja putoaa seitsemän metriä 230 metrin matkalla ennen laskemistaan Iso Arajärveen. Järven rantaviivan pituus on 5,2 kilometriä ja rannat ovat moreenimaata. Etelärannalla sijaitsee muutama veteen putoava jyrkänne, joista yksi sijaitsee alle 30-metrisen Laonnutvuoren kivisellä rinteellä. Rannoille on rakennettu 30 vapaa-ajan asuntoa. Puolivälissä järveä sen pohjoisrannalla sijaitsee leirikeskus.[2][1][3][4]

Järven vedenlaatua on tutkittu kesinä 1994 ja 1996. Järven pintavesi on ollut kirkasta (keskimäärin 0,5 FNU), veden näkösyvyys on ollut keskimäärin 4,0 metriä ja vedenväri on ruskea (väriluku 20–30 mg(Pt)/l, keskiarvolla 27 mg(Pt)/l). Veden sähkönjohtavuus on keskimmäärin 4,1 mS/m, mikä on suomalaisessa järvessä normaali taso. Humuksen liukeneminen järven valumisvesiin on pääasiallinen syypää vedenväriin ja se myös muuttaa veden lievästi happamaksi. Järven pintaveden happamuustaso on ollut keskimäärin pH 7,0. Veden puskurikyky happamoitumista vastaan on tyydyttävä (keskimäärin 0,12 mmol/l). Silloin järvi ei ole välittömässä vaarassa happamoitua. Järven vesi lämpötilakerrostuu selvästi talvisin ja kesäisin. Silloin järven pohjan lähellä alusvedessä voi olla hyvinkin erilaiset olosuhteet kuin päällysvedessä. Alusveden happamuustaso on kesällä pH 6,0. Päällysveden happipitoisuus on ollut kesäisin 8,7 mg/l, jolloin hapen kylläisyys oli 94%. Alusveteen ei lämpötilakerrostumisen vuoksi tule kovin paljon happitäydennystä. Siellä on happipitoisuus ollut kesäisin 4,5 mg/l (kylläisyys 36%). Näiden arvojen perusteella voidaan järven happitilanne kokonaisuudessaan luokitella tyydyttäväksi. Päällysvedessä fosforipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 6,0 µg/l. Typpipitoisuudet ovat olleet päällisvedessä keskimäärin 267 µg/l (vaihteluvälillä 250–280 µg/l). Näiden tietojen perusteella järvi voidaan luokitella karuksi järveksi.[2]

Vuoden 1959 peruskartassa järven pohjoispuolelle suunniteltu tie oli jo merkitty karttaan. Järvi oli tuolloin autio. Vuoden 1976 kartta näyttää, kuinka mökkiasutus tuli tien mukana mahdolliseksi ja samassa yhteydessä on rakennettu myös leirikeskus.[5][6][7][8]