Väestöliitto

Lääkärikunnassa rotuhygieenisellä ajattelutavalla oli jo 1920-luvun loppupuolella vankka jalansija. Tosin on vaikea sanoa, kuinka laajaa toimintaa rotuhygieeniset steriloinnit olivat. Sterilointi oli 1930-luvulla jo yleisesti hyväksyttyä, joka osaltaan vaikutti sterilointilain säätämiseen vuonna 1935 (Mattila 1999, 249–254). Suomalaiset ammattilaiset saivat oppia ja vaikutteita ympäri Eurooppaa. Eikä suomalaista rotuhygieniaa voida erottaa yleiseurooppalaisesta rotuhygienia-aattemesta. (Mattila 1999, 346-347).

Väestöliittokin ajoi aluksi rotuhygieenisiä sterilointeja ja kiinnitti huomiota ensimmäisessä ohjelmassaan väestön laatuun: ”Monissa maissa on sterilisaation avulla koetettu parantaa väestön laadullista kokoomusta karsimalla siitä pois perinnöllisiä sairaustiloja ja rikollisia taipumuksia. Maassamme vuonna 1935 voimaan tullut sterilisointilaki on käytännössä osoittautunut epäonnistuneeksi.” Epäonnistuminen tarkoitti, että pakkosterilointeja oli tehty liian vähän suhteessa tavoitteisiin.[5] Vuosittain sterilointeja tehtiin noin sata. Väestöliitto asetti toimikunnan pohtimaan sterilointien tehostamista.[9] Lainsäädäntöä uudistettiin vuonna 1950.

Uusi sterilointilaki ei poikennut vanhasta merkittävästi. Merkittävää oli, että lääkäreiden aloiteoikeutta sterilointiasian käynnistämisessä laajennettiin. Tässä yhteydessä kastrointi ja sterilointi erotettiin omiksi laeikseen. Näiden lakien kanssa samaan aikaan säädetty maan ensimmäinen aborttilaki tunsi myös rotuhygieenisen abortin. Sterilointilaki uudistettiin jälleen vuonna 1970, jolloin pakkosteriloinnin mahdollisuus poistettiin. (Mattila 1999, 333-335)

Väestöliiton ensimmäinen kansanterveystyön ohjelma ilmestyi 1940-luvun alussa. Väestöliitto halusi, että mahdollisimman moni nainen voisi synnyttää terveitä lapsia ilman terveydellisiä haittoja. Toinen tavoite oli, että mahdollisimman moni lapsi kehittyisi terveeksi aikuiseksi. Liitto toimitti lastenhoito- ja valistusmateriaalia äitiys- ja lastenneuvoloille sekä varoitti aborttien ja sukupuolitautien vaaroista.

Vuonna 1947 Väestöliitto perusti ensimmäisen avioliittoneuvolan Helsinkiin. Siellä tehtiin avioliittoon aikoville terveystarkastuksia, annettiin avioliitossa oleville tietoa perhesuunnittelusta ja sukupuolielämästä sekä autettiin aviollisissa ristiriidoissa. Vuoteen 1950 avioliittoneuvoloita oli Helsingissä toimivan kahden neuvolan lisäksi perustettu Tampereelle, Poriin, Turkuun, Lahteen, Ouluun, Jyväskylään, Kuopioon, Kotkaan ja Hämeenlinnaan. Helsinkiin perustettiin myös sosiaalineuvola, jossa autettiin raskauden vuoksi vaikeuksiin joutuneita naisia. Yksinäisille, odottaville äideille järjestettiin tukikoteja.

Väestöliitto järjesti yleisöluentoja terveellisistä elämäntavoista ja syntyvyyden säännöstelystä. Lisäksi se koulutti lääkäreitä ja lääketieteen opiskelijoita raskauden ehkäisyyn liittyvissä kysymyksissä. Vuonna 1950 liitto perusti Avioliitto ja lääkäri -lehden, jossa se jakoi tietoa perhesuunnittelusta, laittomien aborttien vaaroista sekä uusista ehkäisymenetelmistä.

Väestöliitto osallistui vuonna 1943 voimaan tulleen perhelisälain syntyyn ja toimeenpanoon. Perhelisävarojen avulla pyrittiin parantamaan perheviljelmiä ja edistämään kotieläinten hoitoa, jotta perheet voisivat olla elintarvikkeiden suhteen omavaraisia. Monilapsisille perheille toimitettiin myös erilaisia säännöstelyn piiriin kuuluvia kulutushyödykkeitä. Esimerkiksi vuosina 1946–1948 Väestöliiton hankintatoimiston välityksellä perhelisäperheille toimitettiin:

• vuoteita ja muita huonekaluja 22 000
• peitehuopia ja patjoja 116 000
• kodin astiastoja ym. 24 000
• lasten alusvaatekerrastoja 90 000
• lasten suojapukuja 135 000
• koulupukuja ja päällysvaatteita 55 000
• jalkineita 25 000. [6]

Heti perustamisensa jälkeen vuonna 1941 Väestöliitto esitti, että äitienpäivänä muistettaisiin sankarivainajien äitejä, puolisoja sekä suurten perheiden ja siirtoväen äitejä. Ensimmäinen valtakunnallinen äitienpäiväjuhla pidettiin Väestöliiton aloitteesta Kansallisteatterissa. Juhlaan osallistuivat tasavallan presidentti Risto Ryti ja rouva Gerda Ryti sekä useita ministereitä. Väestöliitto järjesti valtakunnallisen äitienpäiväjuhlan vuoteen 1992 saakka.[7]

Väestöliitto ryhtyi vuonna 1941 julkaisemaan vuosittain Toukokuun toinen sunnuntai -ohjelmavihkosta. Vihkosessa oli puheita, runoja ja näytelmiä kansakoulujen ja muiden äitienpäiväjuhlia järjestävien käyttöön.

Vuonna 1945 Väestöliitto perusti Kotisisaropiston, joka toimi Skatan kartanolta vuokratussa päärakennuksessa Helsingin Vuosaaressa. Kaksivuotisen kotisisarkoulutuksen tarkoitus oli helpottaa kotien työvoimapulaa, kohottaa kotitaloustyön arvoa ja luoda arvostettu ja ammattitaitoinen kotitaloustyöntekijöiden ammattikunta. Pari vuotta myöhemmin liitto osti rakennuksen itselleen ja sen nimeksi tuli Meriharju. Vuonna 1949 perustettiin toinen kotisisaropisto Lohjan Virkkalaan. Kotisisaropisto siirtyi Elimäelle vuonna 1970 Moision kartanon tiloihin, missä se toimi vuoteen 1984 saakka^lähde?.

Vuoteen 1986 mennessä Väestöliiton kotisisaropistoista oli valmistunut yhteensä 3 778 kotisisarta ja kodinhoitajaa.

Sotien jälkeen Väestöliitto oli huolissaan erityisesti lapsiperheiden heikosta asumistasosta. Liiton silloisen toiminnanjohtajan, varatuomari Heikki von Hertzenin vuonna 1946 ilmestynyttä kirjaa Koti vaiko kasarmi lapsillemme pidettiin herätyshuutona lapsiperheiden asumistason kohentamiseksi.

Väestöliitto ryhtyi toteuttamaan Herzenin pitkäaikaista unelmaa uudenlaisesta sosiaalisesti tasapuolisesta asuinalueesta vuonna 1951, jolloin liitto osti Hagalundin kartanolta 238 hehtaarin maa-alueen Espoosta 10 kilometriä Helsingistä länteen. Yhdessä viiden muun järjestön kanssa (Virkamiesliitto, Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliitto, Vuokralaisten keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liitto) perustettiin samana vuonna Asuntosäätiö, jonka tehtävänä oli luoda yhtenäisiä, nykyaikaisesti asemakaavoitettuja asuinalueita ja toteuttaa sosiaalista asuntorakentamista tulevassa Tapiolan puutarhakaupungissa. Tapiolan peruskivi muurattiin 5. syyskuuta 1953 ja vuonna 1956 valmistui ensimmäinen välitavoite, itäinen lähiö, jossa oli noin 1 000 asuntoa ja 4 000 asukasta.

Väestöliitto on ollut vaikuttamassa monien lakien ja perheiden elämää helpottavien uudistusten syntyyn:

• 1941 Äitienpäivästä virallinen juhlapäivä
• 1943 Perhelisälaki
• 1945 Kotisisarkoulutus
• 1946 Alle 30-vuotiaille kodinperustamislainaa
• 1947 Perhe- ja avioliittoneuvonta sekä perhesuunnitteluneuvonta
• 1948 Lapsilisälaki
• 1949 Aravalainsäädäntö
• 1951 Perinnöllisyysneuvonta
• 1953 Tapiolan rakentaminen
• 1962 Lapsiluvun mukaan porrastetut lapsilisät
• 1962 Äitiysrahajärjestelmään terveystarkastus
• 1973 Kondomien laaduntarkastus
• 1974 Helsingin yliopistoon väestötieteen professuuri
• 1979 Perinnöllisyyslääketieteen erikoistumiskoulutus
• 1986 Väestöliiton ensimmäinen lapsettomuusklinikka
• 1995 Eduskunnan väestö- ja kehitysryhmän perustaminen
• 2006 Hedelmöityshoitolain valmistelu
• 2011 Kotoutumislaki
• 2015 Perheministeri Suomen hallitukseen
• 2015 Tasa-arvoinen avioliittolaki
• 2017 Translain uudistaminen
• 2017 Ensimmäiset Perheystävällinen työpaikka -tunnukset myönnettiin
• 2018 Raiskauslakiuudistus Suostumus
• 2020 Raskaudenkeskeytyslakiuudistus

Väestöliiton tutkimusyksikkö Väestöntutkimuslaitos tutkii perheitä, ihmissuhteita ja väestöä. Se julkaisee vuosittain muun muassa vuosikirjan Finnish Yearbook of Population Research sekä Perhebarometrin, jossa tarkastellaan suomalaisten perheisiin, perheellistymiseen, vanhemmuuteen ja parisuhteisiin liittyviä asenteita ja toiveita. Yksikkö on Pohjoismaiden ainoa väestöntutkimukseen erikoistunut tutkimuslaitos. Laitoksen toimintaa rahoittaa Väestöliiton ohella opetus- ja kulttuuriministeriö.[5]

Organisaatio voi saada Väestöliiton myöntämän Perheystävällinen työpaikka -tunnuksen kokonaisarvioinnin jälkeen. Kriteereissä korostuvat todennettu näyttö henkilöstökyselyjen tuloksista sekä henkilöstöltä ja johdolta kerätty muu tieto organisaation kehittämistyöstä. Tärkeä edellytys tunnuksen myöntämiselle on myös yrityksen tai organisaation halu kehittää jatkuvasti käytäntöjä ja työnteon kulttuuria.

• Kansainvälisen kehityksen tiimi] edistää seksuaaliterveyttä ja -oikeuksia globaalisti
• Nuorten tiimi tukee nuorten kasvua ja edistää seksuaaliterveyttä ja nuorten aikuisten ihmissuhdetaitoja
• Et ole yksin -hanke edistää jokaisen oikeutta nauttia urheilusta turvallisesti sekä tulla kohdelluksi yhdenvertaisesti ja kunnioittavasti
• Kumita-kampanja on seksuaaliterveyttä edistävä kampanja yläkoululaisille
• Monikulttuurisuustiimi tukee maahanmuuttajaperheiden ja -nuorten kotoutumista
• Poikien Puhelin on alle 20-vuotiaille pojille tarkoitettu valtakunnallinen maksuton puhelin- ja verkkopalvelu
• Kannustava vanhemmuus tarjoaa tukea pikkulasten vanhemmille mm. Perhepulma-chatissa, joka sijaitsee Hyvä kysymys -verkkopalvelussa
• Hyvä kysymys -verkkopalvelu. Maksutonta tukea verkossa. Mukana kumppanijärjestöjä.
• Womento – naisten mentoriverkosto tukee Suomeen muuttaneiden naisten työllistymistä ja luo heille verkostoja
• Väestöliiton Hyvinvointi Oy, jonka alla toimivat:
  • Väestöliiton Terapiapalvelut tuottaa psykoterapiapalveluita sekä koulutuksia. Tarjottavia palveluita ovat: yksilöterapia, pariterapia, perheterapia, seksuaaliterapia, musiikkiterapia sekä lapsiasioiden sovittelu.
  • Väestöliiton Kotipalvelut tuottaa perheiden kotiin ammatillista lastenhoitoa, kotipalvelua ja perhetyötä Pääkaupunkiseudun ja Porvoon lapsiperheille.

• 1941–1971: V. J. Sukselainen
• 1971–1977: Kauko Sipponen
• 1977–1982: Aarno Strömmer
• 1983–1994: Kalle Österlund
• 1995–2013: Reino Hjerppe
• 2014-2022 Maria Kaisa Aula
• 2023 → Hilkka Kemppi

• 1941: Toivo Nurmi
• 1943–1965: Heikki von Hertzen
• 1966–1968: Jaakko Itälä
• 1968–2002: Jouko Hulkko
• 2002–2014: Helena Hiila-O'Brien
• 2015→: Eija Koivuranta