Väestöllinen muuntuminen

Väestöllisen muuntumisen teoria eli väestöllisen muuntumisen malli tai demografinen transitio on väestönkasvun malli, jonka pääpiirteitä kaikkien maiden väestön rakenteen kehityksen ja väestönkasvun katsotaan noudattavan niiden teollistuessa.

Ruotsin väestöllinen muuntuminen vuosina 1735–2000. Sininen käyrä osoittaa syntyvyyttä ja punainen kuolevuutta tuhatta asukasta kohti.

Väestöllinen muuntuminen on mallissa jaettu neljään vaiheeseen, joista ensimmäisessä sekä syntyvyys että kuolevuus ovat korkeita. Toisessa eli kiihtyvän kasvun vaiheessa kuolevuus vähenee ravitsemuksen ja terveydenhuollon parantumisen ansiosta, mutta syntyvyys säilyy samana. Kolmannessa eli hidastuvan kasvun vaiheessa kuolevuus vähenee entisestään, mutta myös syntyvyys alkaa muun muassa tietoisen syntyvyyden säännöstelyn seurauksena vähetä. Neljännessä eli pysähtyneen kasvun vaiheessa sekä syntyvyys että kuolevuus ovat vakiintuneet pieniksi ja luonnollinen väestönkasvu lähes pysähtynyt. Joskus esiintyy myös viidettä eli väestön vähenemisen vaihetta, joka kuitenkin on useimmissa tapauksissa väliaikainen tila.

Nelivaiheisen väestöllisen muuntumisen teorian esitti 1920-luvulla Warren Thompson, joka perusti sen 1700- ja 1800-lukujen väestötilastoihin.[1]

Eri vaiheita voidaan tarkastella joko ajan funktiona tai lisääntyvän varallisuuden mukaan.[2]

Vaiheet
Väestöllisen muuntumisen malli

Väestöllisen muuntumisen mallissa on viisi vaihetta.

Ensimmäinen vaihe

Ensimmäisessä eli hitaan kasvun vaiheessa vuodessa syntyy ja kuolee noin 35 ihmistä tuhatta kohden. Kuolleisuus vaihtelee riippuen kulloisestakin ravitsemus- ja tautitilanteesta, mutta syntyvyys säilyy koko ajan suurin piirtein samalla tasolla. Väestö kasvaa hitaasti tai pysyy samana. Ensimmäiseen vaiheeseen kuuluvia maita ei maailmassa enää ole, sillä köyhimmissäkin kehitysmaissa asukasluku on alkanut kasvaa nopeammin. Joissakin köyhissä Afrikan maissa katovuodet saattavat aiheuttaa tilapäisesti erittäin suurta kuolleisuutta.

Toinen vaihe

Toisessa eli kiihtyvän kasvun vaiheessa kuolleisuus alkaa vähetä, kun ravitsemus ja hygienia paranevat ja lääketiede kehittyy. Useimmissa tapauksissa vuotuinen kuolleisuus vähenee tasolle 20 ihmistä tuhatta kohden, mistä seuraa luonnollisen väestönkasvun kiihtyminen syntyvyyden säilyessä samana. Nykyaikana kiihtyvän kasvun vaiheessa ovat vain kaikkein kehittymättömimmällä tasolla olevat, pääasiassa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa sijaitsevat valtiot sekä joitakin Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maita.

Kolmas vaihe

Kolmannessa eli hidastuvan kasvun vaiheessa kuolleisuus jatkaa vähenemistään, mutta myös syntyvyys vähenee jopa kuolleisuutta nopeammin. Tämän johdosta kasvu hidastuu elinolosuhteiden parantuessa, kun tietoinen syntyvyyden säännöstely lisääntyy. Elinolosuhteiden vaikutus syntyvyyden säännöstelyyn tapahtuu välillisesti ja tämän johdosta syntyvyys pienenee kuolleisuuteen nähden myöhemmässä vaiheessa. Hidastuvan kasvun vaiheessa on suurin osa maailman kehitysmaista. Kiina on jo hyvin pitkällä kolmannessa vaiheessa, kun taas Intiassa väestönkasvun hidastuminen on melko äskettäinen ilmiö.

Neljäs vaihe

Neljännessä eli pysähtyneen kasvun vaiheessa syntyvyys ja kuolleisuus ovat pienet. Kuolleisuus pysyy vuosittain lähes samana, mutta syntyvyyteen vaikuttaa kulloistenkin hedelmällisessä iässä olevien naisten määrä sekä erilaiset taloudellis-yhteiskunnalliset tekijät (voidaan sanoa, että ympäristön kantokyky tulee vastaan) ja esimerkiksi muotikysymykset. Neljännen vaiheen maita ovat useimmat teollisuusmaat; niissä luonnollinen väestönkasvu on lähes tai kokonaan pysähtynyt.

Viides vaihe

Teorian alkuperäisessä mallissa on vain neljä vaihetta, mutta useat tutkijat ovat esittäneet, että siihen tarvitaan viides vaihe. Se edustaa maita, jotka ovat käyneet läpi taloudellisen siirtymän teollisuudesta tietopohjaisiin yhteiskuntiin, jota kutsutaan deindustrialisaatioksi. Saksan, Italian, Espanjan, Portugalin, Kreikan ja erityisesti Japanin kaltaisissa maissa syntyvyysluvut ovat alhaisemmat kuin kuolleisuusluvut, joten niiden väestö vähenee. Näiden maiden väestönkasvu perustuu maahanmuuttoon. Väestön vähenemisestä ovat kärsineet nopeasti myös muut maat, erityisesti Venäjä, Ukraina ja Baltian maat, joihin kommunismin kaatumisen jälkeinen nopea taloudellinen muutos on vaikuttanut.

Kritiikki

Väestöllisen muuntumisen teoriaa on kritisoitu muun muassa siitä, että kehitysmaiden kuolevuus laski nopeammin kuin teollistuneissa maissa, joissa vastaava kehitys tapahtui rinnakkain teollisen kehityksen kanssa.[1]

Teoriaa on myös kritisoitu oletuksesta, jonka mukaan syntyvyyden lasku johtuu vain taloudellisesta vaurastumisesta. Kriitikot uskovat syntyvyyden laskuun vaikuttavan tämän lisäksi muita tekijöitä, kuten esimerkiksi naisten kouluttaminen.[3]

Lähteet
  1. Nieminen M: Väestöllisen muuntumisen teoriassa on aukkoja. Tilastokeskus.
  2. [https://web.archive.org/web/20181123062912/http://uwmc.uwc.edu/bio/keith-montgomery The Demographic Transition Keith Montgomery, University of Wisconsin Marathon County. Web Archive 2018. Viitattu 23.3.2023.
  3. Caldwell, John C. et al.: Demographic Transition Theory, s. 239. Dordrecht, Alankomaat: Springer, 2006. ISBN 1-4020-4373-2.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.