Uuspakanuus

Dievturilaisuus (latv. Dievturība) on latvialainen uuspakanallinen uskonto, joka pohjautuu osittain latvialaisten alkuperäisiin kristinuskoa edeltäneisiin uskoihin. Uskon nimi on johdettu jumalaa tarkoittavasta sanasta Dievs.

Dievturilaisuus luotiin vuosina 1923–1924. Se levisi lähinnä älymystön keskuudessa ja sen tarkoituksena oli uudistaa perinteistä uskoa kristinuskoa edeltäneeltä ajalta. Uskonnollisina teksteinä käytettiin lähinnä kansanperinteestä kertoneita dainoja, joihin liitettiin myös kristinuskoon kuuluvia tapoja. Uskonnon luominen liittyi mielipiteisiin siitä, että Latvian valtauskonto eli luterilaisuus oli perustavanlaatuisesti ulkomainen ja siten vieras latvialaisille. Maailmansotia edeltäneenä aikana liikkeen johtohahmoja olivat Ernests Brastiņš ja Arvēds Brastiņš. Koska uskonnon seuraajat olivat lähinnä älymystöä, sen ympärille muodostui myös paljon kansanperinnettä selittävää kirjallisuutta. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto karkotti suurimman osan liikkeen johtohahmoista Siperiaan. Se säilyi neuvostoajan yli länteen paenneiden keskuudessa, ja se herätettiin uudelleen henkiin Latvian itsenäistyttyä vuonna 1991.[11]

Nykyajan druiditar.

Pääartikkeli: Druidismi

Druidit olivat pappisluokan jäseniä, joita esiintyi Britteinsaarilla ja Galliassa kelttiläisten kansojen keskuudessa noin 2 000 vuotta sitten. Uusi druidiliike on nähnyt itsensä tämän muinaisuskonnon seuraajina. Druidiuskonnolla on nykyisin kannattajia Britanniassa, Ranskassa ja Keski-Euroopassa.[12]

Pääartikkeli: Hellenismi (uskonto)

Hellenismi perustuu antiikin Kreikan uskontoon. Se on nykymuodossaan monimuotoinen uskonto, jossa perinteisiä kreikkalaisia jumalia voidaan palvoa perinteisin palvelumenoin tai heitä voidaan kunnioittaa uudemmilla tavoilla.[13]

Pääartikkeli: Hetenismi

Hetenismin harjoittajat näkevät itsensä germaanisen uskonnon perillisinä.

Islantilaisten aasainuskoisten juhlakulkue.

Pääartikkeli: Aasainusko

Aasainuskoiset pyrkivät elvyttämään Skandinaviassa viikinkiajalla vallinneen skandinaavisen uskonnon.[14] Aasainusko perustuu ennen kaikkea muinaisnorjankielisten Edda-runojen kuvaamaan mytologiaan.[15] Nykyaikainen aasainusko on saanut alkunsa Islannissa, jossa perustettiin muinaispohjoismaiseen pakanuuteen perustuva yhteisö Ásatrúarfélagið vuonna 1973.[16]

Pääartikkeli: Rodismi

Rodismin harjoittajat näkevät itsensä slaavilaisen uskonnon perillisinä.

Romuva-juhla Liettuassa.

Pääartikkeli: Romuva

Romuva kuuluu balttilaiseen mytologiaan. Se oli luultavasti alun perin muinaispreussilainen pyhättö, jonka 1200-luvun ristiretkeläiset, todennäköisimmin Kalpaveljet tuhosivat. Filosofi Vydūnas pitää Romuva uskonnollisena taivaana tai sen vertauskuvana.

Nykyään Romuva on uuspakanallinen uskontokunta, joka toimii lähinnä Liettuassa. Se perustettiin vuonna 1967, ja alkoi toimia näkyvämmin Liettuan saatua itsenäisyytensä takaisin 1990.[17] Romuvan tunnus on liekehtivä tammi.

Latvian ja Liettuan balteilla on edelleen samantapaisia myyttisiä perinteitä. Niiden päämääräksi katsotaan sisäinen rauha ja rauha luonnon kanssa. Balttilainen muinaisusko ei kiellä toisten jumalien olemassaoloa.

Pääartikkeli: Suomenusko

Suomalaiset pakanat ovat pyrkineet elvyttämään suomalaisen mytologian tietämystä ja kannatusta.[18] Suomenusko tai suomalainen uuspakanuus viittaa uuspakanalliseen elämänkäsitykseen, jossa keskeisessä osassa ovat itämerensuomalaisten kansojen mytologia, uskomukset, arvot sekä luonnon ja esivanhempien kunnioitus.[19] Nykyiset suomenuskoiset ajattelevat, että uskova voi kunnioittaa niitä kotoperäisen uskon jumaluuksia, jotka hän kokee itselleen läheisimmiksi ja pyrkiä rakentamaan suhteen näihin jumaliin. Jumalia on lähestytty myyttien sekä palvontamenojen ja tapojen kautta.[20] Nykysuomalaiset muun muassa ylläpitävät pyhiä lehtoja ja kokoontuvat yhteisiin juhlatilaisuuksiin.[19]

Suomenuskon lähtökohtana on hengellisyys, arvostus luontoa kohtaan ja perinteiden jatkaminen.[21] Luonnon ajatellaan olevan sielullinen. Näkymätön väki, vainajat, jumalat ja luonnonhenget ovat vahvimmin läsnä luonnon pyhillä paikoilla kuten kivillä, lähteillä, vuorilla ja lehdoissa. Kunnioittamalla ja rukoilemalla sielullisia uskovat pyrkivät sopusointuun ympäristönsä kanssa. Vuodenkiertoon sisältyy pyhiä murroshetkiä, jolloin vietetään juhlia.[22]

Pääartikkeli: Taarausko

Taarausko (vir. Taarausk) on virolainen uuspanakanallinen uskonto. Se luotiin virolaisten aikanaan harjoittaman uskon mukaiseksi suullisen perinteen pohjalta. Taarausko kehitettiin Viron ensimmäisen tasavallan aikana, kiellettiin Neuvostoliitossa ja aloitettiin jälleen uudelleen Viron itsenäistyttyä uudestaan.

Nimitys Taara esiintyy Henrikin Liivinmaan kronikassa. Kronikan mukaan saarenmaalaiset pyysivät apua jumalilta huutamalla Tarapita, jonka on tulkittu tarkoittavan suomeksi "Taara avita" eli auta.[23] Taarausko perustettiin kuitenkin vasta pitkään viron käännyttämisen jälkeen 1900–luvulla. Sen loi joukko yliopistoissa koulutettuja virolaisia vuonna 1928. Alkuperäinen taarausko sisälsi kuitenkin melko vähän pakanallisia elementtejä, sillä niitä pidettiin barbaarisina. Esimerkiksi pakanallista runonlaulantaa ei harjoitettu, vaan tuolloin taarauskoiset esittivät mieluummin kirkkotyylisiä kuorolauluja. Uutta uskontoa varten luotiin kokonaan uutta termistöä, kuten pappeihin viittaavat sanat hiislar ja asko, joilla oli alun perin muita merkityksiä. Uskonnollisena merkkinä käytettyä mitalia kutsuttiin nimellä tõlet. Ensimmäinen taarauskoisten järjestö Tallinna Hiis perustettiin vuonna 1933 ja taarauskoisten määrä oli vuoteen 1940 mennessä noussut useisiin tuhansiin.Toisessa maailmansodassa taarauskoisuuden kielsivät sekä neuvostoliittolaiset että saksalaiset miehittäjät.[24] Taarausko käytännössä hävisi Virosta, mutta se säilyi Virosta pakolaisiksi lähteneiden joukossa etenkin Ruotsissa[23].

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan taarauskon ja toisen uuspakanallisen uskonnon vironuskon harjoittajia oli yhteensä 1058. Uuspakanallisia uskontoja katsotaan nykyisin Virossa hyvin suopeasti ja vuonna 2002 tehdyn kyselyn mukaan 11% vastaajista piti taara– ja vironuskoa annetuista vaihtoehdoista parhaina. Taarausko on nykyisin osa Maavalla Kodaa.[24]

Pääartikkeli: Uusnoituus

Uusnoituus on nykyaikana harjoitettua noituutta.

Pääartikkeli: Wicca

Wicca on 1900-luvulla syntynyt uskonto, josta käytetään myös nimityksiä ovat noituus ja uusnoituus.[25] Wiccan kokosivat rituaaliseksi perinteeksi ensin Gerald B. Gardner ja Doreen Valiente aikaisempien salaopillisten perinteiden pohjalta.[26] Myöhemmin Alex Sanders kehitti uskontoa ja julkisuuskuvaa ja perusti gardnerilaisesta perinteestä haarautuneen alexandrialaisen wiccan.[25] 1970-luvulta alkaen liikkeeseen vaikutti feminismi ja ekologinen ajattelu.[27]

Wicca jakautuu nykyisin kahteen kenttään, traditionaaliseen wiccaan sekä uuswiccaan (eli eklektiseen wiccaan).[28] Traditionaalinen wicca keskittyy yhteisöiksi (coven) siinä missä uuswiccat kokoavat uskontonsa julkisista lähteistä ja harjoittavat sitä usein yksin.[29] Kirjailija ja noita Starhawk erottaa toisistaan wiccan ja puhdasoppisen uskonnon ja sanoo wiccan hylkäävän kaikki dogmit ja pyhät kirjat. Wiccalaiset ”ottavat oppinsa luonnosta ja saavat innoituksen Auringon, Kuun ja tähtien liikkeistä, lintujen lennosta, puiden hitaasta kasvusta ja vuodenaikojen kierrosta”.[30]

Wiccat suorittavat juhlistavia rituaaleja esbateina ja sapatteina. Esbatia vietetään täydenkuun aikaan, joita vuodessa on 12–13 kertaa. Vuodenpyörän sapatteja on vuoden mittaan kahdeksan. Suuria sapatteja ovat samhain, imbolc, beltane ja lughnasadh. Pienemmät sapatit ovat tasauksina ja seisauksina, yule talvipäivänseisauksena, litha kesäpäivänseisauksena, ostara kevätpäiväntasauksena ja mabon syyspäiväntasauksena.[31]

Osa suomalaisista wiccoista järjestäytyi Suomen vapaa wicca-yhdyskunta -nimiseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi. Yhdyskunta haki opetusministeriöltä virallisen uskontokunnan asemaa vuonna 2001.[32] Ministeriö ja edelleen korkein hallinto-oikeus hylkäsivät hakemuksen sillä perusteella, että wiccalaisuudessa ei ole ”yhtenäistä ja vakiintunutta, esimerkiksi uskontunnustukseen, pyhiin kirjoituksiin tai muihin pyhinä pidettyihin perusteisiin perustuvaa oppijärjestelmää”.[33]

• Lehto – Suomen Luonnonuskontojen yhdistys ry.
• Pakanaverkko ry.
• Taivaannaula ry.
• Pakana.info.
• Thuleian Tupa.
• Marko Grönroos: Metsola (Arkistoitu – Internet Archive).
• Vanha uskonto ja uusi ajattelu. Suomalainen pakanalähetys ry.
• Pagan Federation International. (suomeksi)
• The Pagan Federation. (englanniksi)