Uusimaa (saaristolaivasto)

Uusimaa (ruots. Udema) oli yksi Ruotsin saaristolaivaston neljästä fregattityypistä.[1]

Runkorakenteeltaan matalat Uusimaa-luokan alukset muistuttivat jossain määrin vielä kaleereja. Muiden saaristofregattien tapaan myös Uusimaa-luokan alukset oli varustettu sekä purjeilla että airoilla. Soutajat istuivat aluksen kannella.[2]

Uusimaa-luokan aluksissa tykit oli aikaisemmista sotalaivoista poiketen sijoitettu vallankumouksellisesti aluksen keskilinjalle kiertolaveteille. Kaksiosaisen kiertolavetin olivat kehittäneet yhdessä kreivi Augustin Ehrensvärd, laivanrakentaja Fredrik Henrik af Chapman ja Ruotsin armeijan laivaston Tukholman-eskaaderin tykkimestari C. F. Aschling. Kiertolavetilla olleet tykit sopivat paremmin laivan avokannelle kuin tykkiporttien taakse. Haittapuolena oli, että tykeillä ammuttaessa soutajien oli siirryttävä syrjään.[2]

Alukset

Pohjanmaan-luokan aluksia rakennettiin vain kolme kappaletta.[2]

Alusluokan mallialus rakennettiin Pommerissa 1760. Se sai nimekseen Gamla, joskin alusta kutsutaan usein pelkällä tyyppinimellä Udema. Alus oli 102 jalkaa pitkä ja sen syväys oli 5 jalkaa. Miehistöä aluksella oli ainoastaan 45 miestä.[3]

Pohjanmaa-luokan alukset[4]
Nimi Telakka Valmistumisvuosi Poistumisvuosi Pituus, jalkaa Leveys, jalkaa Tykkejä Huomioita
Gamla (tunnetaan myös nimellä Udema)Stralsund1760–102–11–12–
TorborgTukholma1772–1212939–
IngeborgTukholma177617901212912Upposi Ruotsinsalmen toisessa meritaistelussa 9.7.1790.[5]

Lähteet
  • Johnsson, Raoul: Kustaa III ja suuri merisota. Taistelut Suomenlahdella 1788–1790.. Helsinki: John Nurmisen säätiö, 2010. (suomeksi)
  • Lappalainen, Jussi T.: Kuninkaan viimeinen kortti. Viipurinlahden ja Ruotsinsalmen meritaistelut 1790. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. (suomeksi)
  • Nikula, Oscar: Piirteitä Suomenlinnan historiasta – Bidrag till Sveaborgs Historia. osa II. Helsinki: Samfundet Ehrensvärd seura, 1933. (ruotsiksi)

Viitteet
  1. Johnsson 2010, s. 53–54.
  2. Lappalainen 2011, s. 39.
  3. Nikula 1933, s. 123.
  4. Nikula 1933, s. 364–365.
  5. Johnsson 2010, s. 62.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.