Uusi-Guinea

Uusi-Guinea on juuri päiväntasaajan eteläpuolella sekä Australian pohjoispuolella sijaitseva saari, joka on pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin saari Grönlannin jälkeen. Uuden-Guinean saaren pinta-ala on noin 790 000 neliökilometriä. Saari jakautuu poliittisesti kahteen suunnilleen yhtä suureen osaan: 141. pituuspiirin länsipuolinen osa, Länsi-Uusi-Guinea, kuuluu Indonesian valtioon ja itäpuolinen osa muodostaa suurimman osan Papua-Uuden-Guinean valtiosta.

Uuden-Guinean pinnanmuodot.

Ihmiset
Pääartikkeli: Papualaiset

Todisteet varhaisimmista ihmisten asumuksista saarella on ajoitettu 40 000 vuoden taakse, ja saaren asutuksen on oletettu alkaneen 60 000 vuotta sitten.

Vanhimmat tiedot Papuan nimestä ovat molukkilaisen Tidoren sulttaanikunnan ajoilta 1400-luvulta. Nimi Uusi Guinea on espanjalaiselta merenkulkijalta nimeltä Yñigo Ortiz de Retez vuodelta 1545 ja viittaa siihen, että hän katsoi papualaisten muistuttavan ennestään tuntemiaan guinealaisia.[1][2]

Uusi-Guinea oli länsimaalaisille kartoittamaton alue vuoteen 1930 asti. Tällöin australialainen Michael Leahy johti retkikuntansa maan sisäosiin. Aikaisemmin saarta oli kartoitettu lentokoneella, ja alue vaikutti läpipääsemättömältä viidakolta. Huhut alueen suurista kultaesiintymistä houkuttelivat seikkailijoita ja kaivosyhtiöitä, jotka rahoittivat Leahynkin matkan. Tutkimusretken suurin tulos oli kuitenkin, että saaren sisäosista löydettiin aikaisemmin tuntemattomia heimoja ja kansoja.[3]

Saarta kansoittaa nykyään yli tuhat heimoryhmää, ja siellä puhutaan lähes yhtä monta kieltä, jotka jakautuvat melko tasan kahteen ryhmään, papualaisiin ja austronesialaisiin kieliin. Suuren heimojen määrän on arveltu johtuvan tästä jaosta. Papualaiset ovat suurempi ryhmä saarella, ja he ovat nykykäsityksen mukaan saaren alkuperäisten asukkaiden jälkeläisiä. Saari oli viime jääkauden aikana (24 000 vuotta sitten) yhteydessä Australian mantereeseen Sahulin maakannaksen kautta, ja tällöin saarelle siirtyi lisää ihmisiä. Useimmat heimot harjoittavat maanviljelyä, jota metsästyksestä ja keräilystä saatava lisäravinto tukee. Nykyisin saarella asuu 6,9 miljoonaa ihmistä.

Luonto
Uuden-Guinean hallintoalueet.

Saaren pinnanmuodot ovat jyrkät, koska se sijaitsee mannerlaattojen rajan lähellä. Saaren poikki kulkevat Maokevuoret, joihin kuuluu Oseanian korkein huippu, 4 884 metriä korkea Puncak Jaya. Vuorijonon etelä- ja pohjoispuolella avautuvat laajat tasankoalueet, joiden kasvillisuus vaihtelee sademetsästä savanniin ja suuriin mangrovesoihin. Saaren Indonesialle kuuluvassa osassa sijaitseva Lorentzin kansallispuisto kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin.

Maasto on vaikeakulkuista. Saarella on 785 000 km² trooppista maaperää, joten eläimistö ja kasvisto ovat runsaslajisia – on arvioitu, että saarella tavataan 5–8 prosenttia maapallon lajeista.lähde? Suuri osa saarella elävistä lajeista on kotoperäisiä eli endeemisiä, ja todennäköisesti saarelta löydetään vielä useita tieteelle tuntemattomia lajeja. Erityisesti saarella elää useita tropiikkiin sopeutuneita pussieläinlajeja, jotka ovat Australiassa harvinaisia tai puuttuvat sieltä kokonaan. Kuten Australia, on Uusi Guinea Wallacen linjan itäpuolella.

Kyläläisiä Papua-Uudessa-Guineassa. Nuorten miesten muutto maaseudulta kaupunkiin on horjuttanut väestösuhteita.

Alkuperäisinä nisäkäsryhminä saarella elää nokkaeläimiä, kolme lahkoa pussieläimiä (Dasyuromorphia, Peramelemorphia ja Diprotodontia) sekä istukallisista nisäkkäistä Muridae-heimon jyrsijöitä ja kuusi heimoa (Pteropodidae, Emballonuridae, Hipposideridae, Rhinolophidae, Vespertilionidae ja Molossidae) lepakoita. Suuria nisäkäspetoja saarella ei elä lainkaan. Ihmisen mukana saarelle on levinnyt muun muassa villisikoja, koiria, kissoja sekä jyrsijöitä. 69 prosenttia Uuden-Guinean nisäkäslajeista elää ainoastaan Uudessa-Guineassa.

Lintulajistoa edustaa 79 heimoa, joihin kuuluu kaikkiaan yli 700 lajia. Näistä lajeista 320 on saarella endeemisiä. Lajistosta tunnetuimpia ovat näyttävät paratiisilinnut. Saaren kookkaimpia lintuja ovat lentokyvyttömät kasuaarit, joita saarella on kolme lajia. Muihin linnuston erikoisuuksiin kuuluvat isoviheltäjät (Pitohui) ja kiipijätimalit, jotka ovat maailman ainoita tunnettuja myrkyllisiä lintuja. Maailman papukaijalajeista yksi seitsemäsosa elää Uudessa-Guineassa. Suurten maapetojen puuttuessa papuanharpyija (Harpyopsis novaguineae) on saaren ravintoketjun huipulla.

Sammakkoeläimiä tunnetaan 400 lajia, mutta lukumäärän uskotaan moninkertaistuvan. Kaikki sammakkoeläimet kuuluvat varsinaisiin sammakoihin (Anura), ja erityisen runsaslukuisina ovat edustettuina Litoria- ja Nyctimystes-sukujen puusammakot. Myös matelijalajisto on runsas ja saarelta tunnetaan 200 lisko-, 100 käärme-, 13 kilpikonna- ja kaksi krokotiililajia.

Katso myös
Uuden Guinean jako Hollannin, Saksan ja Britannian välillä 1884–1919

Lähteet
  1. Ploeg, Anton: 'De Papoea' What's in a name?. Asia Pacific Journal of Anthropology, 2002, s. 75–101. doi:10.1080/14442210210001706216. (englanniksi)
  2. Singh, Bilveer: Papua: geopolitics and the quest for nationhood, s. 26. Transaction Publishers, 2008. ISBN 978-1-4128-1206-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. Emrah Sütkü: Valkea läiskä katosi kartalta. Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 16, s. 50–53. Bonnier. ISSN 0806-5209.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.