Uusi Amsterdam

Henry Hudsonin vierailun jälkeen monet hollantilaiset kauppiaat lähettivät pieniä retkikuntia Hudsonjoelle (nimetty löytäjänsä mukaan) tutkimaan turkiskaupan mahdollisuuksia. Vuonna 1621 perustettu Hollannin Länsi-Intian kauppakomppania sai oikeuden rakentaa alueelle kauppa-asemia. Vuonna 1624 alankomaalainen alus Nieuw Nederlandt toi 30 protestanttista perhettä Valloniasta Hudsonjoen varteen New Yorkin alueelle. Suurin osa siirtolaisista jatkoi matkaansa nykyisen Albanyn kaupungin lähellä sijainneeseen Fort Orangeen, joka oli aiemmin tulleiden hollantilaisten ja paikallisten intiaanien välinen turkiskaupan keskus. Vuonna 1625 alueelle tuli lisää hollantilaissiirtolaisia. Tuolloin hollantilainen kirjanpitäjä William Verhulst, hänen apulaisensa Gerrit Fongersz ja merikapteeni Gerrit Isbrandtsz perustivat Uuden Amsterdamin Manhattanin saarelle. Heidän mukanaan seurasi 27 siirtolaista, joiden joukossa oli myös seuraavana vuonna Uuden Amsterdamin kuvernööriksi noussut Peter Minuit.[2]

Aluksi komentajan tehtävät otti vastuulleen Verhulst, joka saamiensa ohjeiden mukaan vastasi siirtokunnan hyvinvoinnista. Hän pyrki valvomaan, että kaikki ottivat osaa siirtokunnan rakentamiseen ja kohtelivat alueen alkuperäisväestöä kunnioittavasti. Intiaaneja tuli myös käännyttää kristinuskoon sopivan tilaisuuden tullen. Kosketusta Uuden Englannin ja Uuden Ranskan siirtolaisiin oli välteltävä mikäli mahdollista.[3]

Verhulst ei siirtokunnan johtajana onnistunut erityisen hyvin, vaan joutui toistuviin erimielisyyksiin alaistensa kanssa. Osittain tämä johtui hänen kovaluonteisuudestaan, sillä hän kohteli alaisiaan ankarasti ja epäili näiden myyvän kauppayhtiöille kuuluvia turkiksia omaan laskuun. Uuden Amsterdamin kansalaisneuvosto kyllästyi Venhurstia koskeviin moitteisiin ja vaati hänen erottamistaan. Vuoden 1626 alussa Verhulst pidätettiin virantoimituksesta ja lähetettiin takaisin kotimaahansa saman vuoden aikana.[4]

Peter Minuit ostaa Manhattanin.

Hollantiin palannut kauppayhtiön osakas Peter Minuit lähetettiin Venhurstin seuraajaksi. Minuit otti johdon siirtokunnassa kesällä 1626, ja hänestä tuli Uuden Amsterdamin ensimmäinen virallinen kuvernööri. Ensi töikseen hän osti paikallisilta canarseeintiaaneilta maa-alueen, josta tuli Manhattan. Kauppasummana oli 60 guldenin arvosta erilaista rihkamaa. Minuit rakennutti ostamalleen maa-alueelle 30 mökkiä, joihin Uuden Amsterdamin siirtokunta ehti asettua ennen talven tuloa.[5]

Siirtokunnan ensimmäiset vuodet olivat tappiollisia ja moni uudisasukas oli valmis jättämään kauppayhtiön kanssa tehdyn pestinsä heti, kun siihen tuli tilaisuus. Vuonna 1628 Uuden Amsterdamin asukasmäärä oli 270. Uusien siirtolaisten saaminen oli vaikeaa.[6]

1630-luvun alussa Uusi-Amsterdam alkoi jäädä nopeammin kehittyvien brittiläisten siirtokuntien puristukseen. Virginiasta levinnyt englantilaisasutus laajeni muun muassa New Hampshireen, Delawareen, Connecticutiin ja Long Islandille. Niin Alankomaat kuin Englanti julistivat itselleen samoja maa-alueita, mikä aiheutti lisääntyneitä ongelmia maiden välille. Lisäksi rikkaiden hollantilaisten maatilanomistajien plantaasit eivät menestyneet odotetulla tavalla ja turkiskauppa kärsi brittien painostuksen alla. Yhä useammat ilmaisivat tyytymättömyyttään Uuden Amsterdamin toimintaa vastaan. Suurimmaksi syntipukiksi joutui kuvernööri Minuit, jolla oli suurin vastuu siirtokunnan menestymisestä. Uuden Amsterdamin ensimmäinen protestanttipappi Johannes Michaelius toi julki oman näkemyksensä ilmoittamalla, että ”Minuit oli lipevä mies, joka rehellisen julkikuvan takana asui kavaluus, epäoikeudenmukaisuus ja pahuus!” [7]

Vuonna 1632 Hollannin ja Englannin siirtomaiden välinen tilanne muuttui entistä huonommaksi. Uudesta Amsterdamista lähtenyt purjealus Eendracht harhautui myrskyssä Massachusettsin rannikolle. Britit sieppasivat laivan, joka kuljetti arvokkaan turkislastin lisäksi Hollantiin palaavia siirtolaisia. Heidän joukossaan oli myös kuvernööri Minuit. Vaikka englantilaiset päästivät myöhemmin aluksen jatkamaan matkaa, niin Uudesta Amsterdamista lähetettiin protesti heidän Lontoossa olevalle suurlähettiläälleen.[8]

Uuden Amsterdamin ympärille rakennettiin tukeva paaluvarustus

Keväällä 1633 Hollannin armeija lähetti täydennysjoukot turvaamaan Uuden Amsterdamin suojatonta puolustusta. Sota-alus Soutberch kuljetti Manhattanin siirtokuntaan 104 sotilasta ja 50 merimiestä ja uuden kuvernöörin Wouter Van Twillerin.[8] Ensimmäisenä tehtävänään Twiller keskittyi lisäämään Uuden Amsterdamin sotilaallista valmiutta. Hän käytti työvoimana Länsi-Intian saaristosta hankittuja orjia ja rakennutti uudelleen vanhan linnakkeen, jonka kaikkiin kulmiin sijoitettiin vartiotornit. Aseistetun varuskunnan uskottiin toimivan pelotteena Delawarejoella liikkuville brittiläisille aluksille. Muurien sisäpuolelle pystytettiin kirkko, kaksi myllyä, kuormauslaituri ja uusi varastorakennus.[9]

Koko Twillerin hallinnon ajan New Amsterdam ja Uusien Alankomaiden siirtokunta elivät lisääntyneen levottomuuden tilassa. Myös hallituksen ja maanomistajien väliset kiistat lisääntyivät. Vaikka alankomaalaiset kävivät rauhanomaista kauppaa intiaanien kanssa, he sekaantuivat myös ajoittain paikallisten heimojen keskinäisiin sotiin. Kun suhteet intiaaneihin huononivat, sisämaassa sijainnut kauppa-asema Fort Orange siirrettiin turvallisemmalle paikalle Manhattanille. Vuonna 1635 saaren poikki rakennettiin puinen suojamuuri nykyisen Wall Streetin kohdalle. Twillerin nuori ikä ja kokemattomuus koituivat lopulta hänen uransa kohtaloksi. Hän sortui kuvernöörinä toistuviin virheisiin ja käytti virantoimituksessa kohtuuttomasti alkoholia. Monien valitusten saattelemana Twiller lähetettiin takaisin Eurooppaan vuoden 1637 aikana.[10]

Willem Kieftin saapuminen Uuteen Amsterdamiin maaliskuussa 1638 otettiin vastaan suurin odotuksin. Twillerin aikana kaupunkiin levinnyt kurittomuus huolestutti kansalaisia, ja Kieftistä odotettiinkin siirtokunnan moraalin pelastajaa. Uutta Amsterdamia asutti tuonnoin runsaat 400 asukasta, joista osa oli Brasiliasta ja Länsi-Intian saaristosta. Turkiskaupan ohella oluen ja alkoholin myynti olivat tärkeimmät tulolähteet.[11] Väkijuoman käyttöä vähentääkseen Kieft kielsi alkoholin julkisen anniskelun, koska hän katsoi uuden käytännön vaikuttavan rikostilastojen laskuun. Osallistuttuaan ensimmäisen virkakautensa aikan monien rikosten selvittelyyn Kieft keskitti tarmonsa intiaanimaiden ostoon. Hän hankki maa-alueita nykyisestä Brooklynistä ja Queensista ja avasi vuonna 1641 Uuden Amsterdamin ensimmäiset karjamarkkinat. Lauttaliikenne Manhattanin ja Long Islandin välillä avattiin vuotta myöhemmin. Vuonna 1642 Uuden Amsterdamin väestön määräksi laskettiin 800 siirtolaista, jotka puhuivat lähes 20 eri kieltä.[12]

Rappioituneen siirtokunnan sisällä tapahtuneet uudistukset eivät taanneet Kieftin suosiota. Siirtolaiset valittivat hänen käytöksestään ympäristön lenapeintiaaneja kohtaan. Kieft käytti näitä ilmaistyövoimana rakennuksilla ja verotti Hudsonjoen molemmin puolen asuneita lenapien heimoja vaatimalla näiltä maissia ja wampumeita. Vastineeksi hän lupasi intiaaneille suojelua irokeeseja ja muita vihamielisiä heimoja vastaan. Samanaikaisesti yksityiset alankomaalaiset kauppiaat myivät Kieftin toivomuksesta irokeeseille musketteja ja yllyttivät näitä sotimaan Hudsonlaakson lenapeja vastaan.[13]

Kun Staten Islandin paikalliset lenapemetsästäjät teurastivat luvatta hollantilaisilta tilanomistajilta karanneita sikoja, Kieft lähetti sotilaita polttamaan intiaanien pellot kostoksi. Samalla hän lupasi erillisen tapporahan jokaisesta Staten Islandilla majailevasta intiaanista. Uuden Amsterdamin kahdentoista miehen neuvosto vaati Kieftiä lopettamaan lenapien ahdistelun, mutta tilanne ajautui nopeasti kuvernöörin pakkomielteeksi antaa ympäristön alkuperäiskansoille tuntuva opetus.[14]

Kuvan uskotaan esittävän kuvernööri Kieftin rauhanneuvotteluja intiaanien kanssa.

Vuosina 1643–1644 alankomaalaiset kävivät kuvernööri Kieftin johdolla epätoivoisen sodan Hudsonin jokilaakson ja Long Islandin wappingerien liittokunnan heimoja vastaan, minkä seurauksena siirtokunta melkein tuhoutui.[15] Kauppiaat ja tilanomistajat pakenivat Uuden Amsterdamin linnoitukseen kapinoivia intiaaneja, jotka hävittivät uudisasukkaiden rakennukset, pellot ja karjan.[16] Kieft joutui turvautumaan sodan aikana Connecticutin siirtokunnan brittiläisiin vapaaehtoisiin, jotka suostuivat tulemaan apuun 20 0000 guldenin hinnalla.[17]

Joidenkin arvioiden mukaan jopa parituhatta siirtolaista menetti henkensä lähes kaksi vuotta kestäneen sodan aikana.[13] Lopullinen rauha sodan osapuolten välillä solmittiin elokuussa 1645.[16]

Uuden Amsterdamin kartta 1660.

Vuonna 1647 Uuden Amsterdamin johtajaksi tuli Peter Stuyvesant. Hänen ankaran hallintonsa aikana rappioituneeseen siirtokuntaan palautettiin järjestys, sen puolustusta vahvistettiin taas kerran, ja kaupankäyntiä etenkin englantilaisten kanssa kehitettiin. Siirtokunta ei kuitenkaan menestynyt, mistä on syytetty muun muassa huonoa hallintoa, vähäistä väestönkasvua, jatkuvaa sodankäyntiä sekä korkeita tulleja ja veroja, jotka haittasivat kaupankäyntiä ja taloutta. Stuevesantin alaisuudessa Uuden Amsterdamin laivasto suoritti verettömän vallankaappauksen syyskuun alussa 1655, jolloin Uusi Ruotsi antautui.[14]

Vajaa kymmenen vuotta myöhemmin, 8. syyskuuta 1664, englantilaiset valtasivat Uuden Amsterdamin rauhanomaisesti, ja sen nimeksi annettiin Yorkin herttuan mukaan New York City.[18] Siirtokunnan asukasluku oli tuolloin 1 500[19].

Kolmannen Englannin–Hollannin sodan aikana vuonna 1673 hollantilainen sotalaivasto purjehti New Yorkin edustalle ja valtasi kaupungin joidenkin kuukausien ajaksi. Hollantilaiset vaihtoivat valtaamansa kaupungin nimeksi Nieuw Orangien (nykyhollanniksi Nieuw-Oranje, englanniksi New Orange).[20][21] Vuonna 1674 Hollanti suostui rauhaan ja vaihtoi Nieuw Orangienin Surinameen (tuolloin Alankomaiden Guayana).[22]