Uusi-Irlanti
Uusi-Irlanti (engl. New Ireland, tok pisinin kielellä Niu Ailan) on Papua-Uudelle-Guinealle kuuluvien Bismarckinsaarten toiseksi suurin saari Uuden-Britannian jälkeen. Uusi-Irlanti on myös yksi Papua-Uuden-Guinean 19 maakunnasta, ja siihen kuuluu pääsaaren ohella muita lähistöllä sijaitsevia pienempiä saaria, kuten Uusi-Hannover, Mussau ja Emira, Tabarsaaret, Lihir sekä Fenisaaret. Musketin muotoiseksi kuvailtu Uusi-Irlanti on hyvin kapea, ja sen luode–kaakkosuuntainen pituus on noin 320 kilometriä ja leveys pääosin alle 10 kilometriä. Kapeudestaan huolimatta saarella on jyrkkä ja teräväpiirteinen keskusvuoristo, jonka korkein huippu Lambel kohoaa 2 150 metrin korkeuteen.[1]
Uuden-Irlannin saaren pinta-ala on noin 9 600 neliökilometriä ja koko maakunnan asukasluku 194 000 (2011)[2]. Valtaosa väestöstä asuu pienissä kylissä maaseudulla. Suurin kaupunki ja maakunnan pääkaupunki on Kavieng (11 560 asukasta 2000) saaren pohjoiskärjessä. Saarella puhutaan noin kahtakymmentä kieltä ja 45 murretta. Näistä lähes kaikki kuuluvat austronesialaisiin kieliin. Kopran tuotanto on saaren merkittävimpiä tulonlähteitä.
Historia
Saari asutettiin ensimmäisen kerran noin 40 000 vuotta sitten. Noin 3 300 vuotta sitten seudulla sijaitsi Lapitan keramiikkakulttuuri. Hollantilaiset tutkimusmatkailijat saapuivat saarelle ensimmäisinä eurooppalaisina vuonna 1516. Lähetystoiminta aloitettiin vasta vuonna 1877, ja 1886 saksalaiset siirsivät saaren omaan hallintaansa. Siitä lähtien vuoteen 1914 asti saari tunnettiin nimellä Uusi-Mecklenburg (saks. Neu-Mecklenburg).
Lähteet
- United Nations Environment Program: Islands by land area - New Ireland (englanniksi). Viitattu 8. heinäkuuta 2013.
- http://www.citypopulation.de/PapuaNewGuinea.html#Land
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uusi-Irlanti Wikimedia Commonsissa
