Uusateismi

Tunnetuimpia uusateisteja ovat Ayaan Hirsi Ali, Richard Dawkins, Daniel Dennett, Sam Harris, Christopher Hitchens ja Victor J. Stenger, jotka kaikki ovat julkaisseet 2000-luvulla teoksia aiheesta.[1][2][3]

Uusateistit nojaavat vahvasti luonnontieteisiin ja käyttävät tieteen tuloksia ateisminsa perusteluna. Jussi K. Niemelän mukaan tämä erottaa uusateismin perinteisestä ateismista. Toinen ero perinteiseen ateismiin on liikkeen selkeä länsimaisuus, sillä siinä ei ole kyse samasta asiasta kuin Neuvostoliiton pakotetussa uskonnottomuudessa eli tieteellisessä ateismissa. Uusateistit edustavat valistuksen perintöä ja kannattavat yleismaailmallisia ihmisoikeuksia, mukaan lukien uskonnonvapautta.[4]

Uusateistien mukaan uskonto eli tukeutuminen yliluonnollisiin olentoihin ei tarjoa hyviä perusteluja moraalille tai tiedonhankinnalle, vaan paremmin perusteltua on edetä sekulaarin humanismin välineillä.[5]

Uusateismi on lähes kokonaan länsimainen liike. Eräs liikkeen perustavista teoksista on yhdysvaltalaisen Sam Harrisin vuonna 2004 julkaisema Uskon loppu: Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus, jota Harris alkoi kirjoittaa välittömästi syyskuun 2001 terroristihyökkäysten jälkeen. Moni liikkeen jäsenistä onkin islam-kriitikkoja, Harrisin ohella myös Christopher Hitchens, Richard Dawkins ja Ayaan Hirsi Ali. Uusateistit näkevät islamin ongelmallisena nimenomaan silloin, kun se toimii dogmaattisesti myös yhteiskunnan tasolla.[6]

Filosofi ja uskontotieteilijä Matti Kamppisen mukaan uusateismissa uutta on lähinnä se, että samaan aikaan tuli markkinoille useita uskontokriittisiä puheenvuoroja.[7] Termiä on kritisoinut esimerkiksi Tom Flynn, jonka mukaan ”uusateismi” ei ole liike eikä siinä ole mitään uutta, vaan uutta oli se, että suuret kustantamot julkaisivat ateistista materiaalia tunnetuilta henkilöiltä, ja näitä teoksia lukivat miljoonat ihmiset.[8]

• Ateistinen feminismi
• Bright
• Tieteellinen skeptismi

• Niemelä, Jussi K. (toim.): Mitä uusateismi tarkoittaa?. Turku: Savukeidas, 2011. ISBN 978-952-5500-95-0.

• Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu. Uskonto luonnonilmiönä. (Breaking the Spell. Religion as a Natural Phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-96-0.
• French, Peter A. & Wettstein, Howard K. (toim.): The New Atheism and Its Critics. Midwest Studies in Philosophy, 37. Boston: Wiley Periodicals, 2013. ISSN 0363-6550.
• Harris, Sam: Uskon loppu. Uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. (The End of Faith. Religion, Terror, and the Future of Reason, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-991.
• Hirsi Ali, Ayaan: Neitsythäkki. Islam, nainen ja fundamentalismi. (De maagdenkooi, 2004). Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-20346-0.
• Hitchens, Christopher: Jumala ei ole suuri. Kuinka uskonto myrkyttää kaiken. (God Is Not Great. How Religion Poisons Everything, 2007). Suomentanut Matti Kinnunen. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34140-7.
• Onfray, Michel: Atheist Manifesto. The Case Against Christianity, Judaism, and Islam. (Traité d’athéologie. Physique de la métaphysique, 2005.) Kääntänyt Jeremy Leggatt. New York: Arcade Publishing, 2007. ISBN 978-1-55970-820-3. (englanniksi)
• Paulos, John Allen: Irreligion. A Mathematician Explains Why the Arguments for God Just Don’t Add Up. New York: Hill and Wang, 2008. ISBN 978-0-8090-5919-5. (englanniksi)
• Stenger, Victor J.: The New Atheism. Taking a Stand for Science and Reason. Amherst, New York: Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-751-5. (englanniksi)

• Brotherus, Robert: Uusateismi olkinukkena (Arkistoitu – Internet Archive). Vapaa ajattelija 1/2011.
• Taylor, James E.: The New Atheists. The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)