Uusaristotelismi

Uusaristotelismilla viitataan aristotelismin päivitettyihin muotoihin myöhemmässä filosofiassa, keskiajan filosofiasta nykyajan filosofiaan.

Etiikassa ja poliittisessa filosofiassa termiä ”uusaristotelismi” on käytetty ennen kaikkea 1900-luvulla uudelleen heränneistä hyve-etiikan muodoista, jotka korostavat käytännöllistä järkeä moraalisten sääntöjen ja velvollisuusetiikan sijaan.[1] Uusaristoteelisesta hyve-etiikasta ovat kirjoittaneet muun muassa Alasdair MacIntyre, G. E. M. Anscombe, Philippa Foot ja Rosalind Hursthouse.

Metafysiikassa uusaristoteelisena voidaan pitää uusskolastiikan (uustomismi, analyyttinen tomismi) muotoja.[2]

Lähteet
  1. neo-Aristotelianism The Ism Book. Arkistoitu 20.8.2007. Viitattu 14.8.2007.
  2. Baroni, Diana: NEOARISTOTELIANISM Voices. Arkistoitu 3.7.2006. Viitattu 14. elokuuta 2007.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.