Uuno Turhapuro muuttaa maalle

Uuno Turhapuro muuttaa maalle on vuonna 1986 julkaistu Uuno Turhapuro -elokuvasarjan 11. osa.

Uuno Turhapuro muuttaa maalle
Elokuvan juliste, Pertti Pasanen, 1986.
Elokuvan juliste, Pertti Pasanen, 1986.
Ohjaaja Ere Kokkonen
Käsikirjoittaja Ere Kokkonen
Tuottaja Pertti Pasanen
Säveltäjä Jaakko Salo
Kuvaaja Jussi Jalasti
Leikkaaja Eva Jaakontalo
Lavastaja Kristine Elo
Vesa Tapola
Pääosat Vesa-Matti Loiri
Marjatta Raita
Tapio Hämäläinen
Marita Nordberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Filmituotanto Spede Pasanen Oy
Ensi-ilta 29. elokuuta 1986
Kesto 106 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Katsojat 556 519
Edeltäjä Uuno Epsanjassa
Seuraaja Kaksoisagentti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Elokuvateattereissa elokuvan kävi katsomassa 556 519 katsojaa. Elokuva on neljänneksi menestynein Turhapuro-elokuva.lähde?

Elokuvassa nähdään Speden keksinnöt "herätyskello", "Mercedes-Benzin ja Volkswagen Kuplan risteytys", "keittokone", jotka on nähty aiemmin Speden elokuvissa X-Paroni ja Pähkähullu Suomi. Muut keksinnöt ovat Ere Kokkosen suunnittelemia.

Elokuvan pohjalta tehtiin samanniminen tietokonepeli Commodore 64 -kotitietokoneelle. Pelin toteutti Pasi Hytönen ja sen julkaisi Amer-yhtymään kuulunut AmerSoft. Peli lienee ensimmäinen suomalaisen elokuvan pohjalta tehty lisenssipeli.lähde?

Tuotanto

Elokuvan alkutekstien tunnus.

Elokuva kuvattiin 20 päivässä, 22. toukokuuta ja 17. kesäkuuta 1986 välisenä aikana. Maaseutukuvaukset tehtiin Heinolassa, lomakartano Vidnäsin ympäristössä. Kohtaus, jossa Tuura on psykiatrilla, kuvattiin Speden Pasasen työhuoneessa MTV:ssä. Elokuva alkaa kohtauksella Helsingin Punavuoren Viiskulmassa.

Juoni

Elisabeth (Marjatta Raita) ja Uuno tapaamassa Uunon isää (Olavi Ahonen), kuvassa oikealla.
Kuva DVD-julkaisun kannesta.

Uunon appiukon, vuoristoneuvos Tuuran hermot reistailevat jälleen. Hän päättää tehdä täydellisen elämänmuutoksen ja muuttaa vaimonsa ja tyttärensä Elisabethin kanssa maaseudulle Uunolta salaa. Uuno sen sijaan on päättänyt elvyttää avioliittoaan olemalla viikon poissa kotoa, kertomatta vaimolleen missä on. Kun Uuno palaa kukkien kanssa kotiin, on vaimo muuttanut pois. Uuno löytää jääkaapista Elisabethin jättämän viestin, joka tosin on appiukon kirjoittama. Uuno kuulee, että Härski Hartikainen ja Sörsselssön aikovat sulkea autoverstaan ja he lähteä hätäaputöihin. Uuno lähtee heidän mukaansa.

Vuoristoneuvos Tuura naisineen saapuu maaseudulle ostamalleen kartanolleen. Tuura ihailee maaseudun rauhallista ilmapiiriä ja keinutuolissa ovea, josta ei Uuno kulje. Samassa ovi aukeaa ja Uuno saapuu sisään. Uuno, Hartikainen ja Sörsselssön ovat saaneet tehtäväkseen mitata uuden tekeillä olevan tien suuntaa, jonka insinöörit ovat piirtäneet kulkemaan Tuuran ostaman kartanon läpi. Tuura hermostuu tielinjoista ja tiedosta, että hän on ostanut kartanon Uunon kotikylästä. Tuura ajaa taksilla kolmesataa kilometriä Helsinkiin tapaamaan liikenneministeriä ja saa siellä kuulla, että ministeri on kesälomalla samassa kylässä, josta Tuura osti kartanon. Tuura palaa maaseudulle ja tapaa ministerin tämän kesämökillään. Ministeri lupaa ottaa Tuuran asian puheeksi tielautakunnassa. Samalla Uuno ja Elisabeth menevät tapaamaan Uunon isää Hugoa, jolla on kotona kaikenlaisia keksintöjä. Hugo keittää salaa pontikkaa ja pelkää, että nimismies saa selville tämän. Elisabethilla on mielestään vielä opittavaa Turhapuro-suvun miehistä. Maatöiden jälkeen Turhapuron miehet pääsevät mielipuuhiinsa, vertailemaan ihmisen eri oloasentoja. Uuno käy tapaamassa myös vanhaa opettajaansa.

Tuura miettii keinoja estää tiehankkeet, ja Uuno keksii idean, jossa kartanosta tehdään lomailukohde. Appiukko, anoppi ja Elisabeth tekevät kovasti korjaus-, kunnostus- ja siivoustöitä saadakseen kartanoalueesta matkailukohdetta. Uuno sen sijaan ottaa vastaan ensimmäistä asiakasta, joka on Tuuran palkkaama "vakoilija" Kreetta. Erehdyksen vuoksi Kreetta seuraa Uunon tekemisiä eikä Tuuran antamaa oikeaa kohdetta. Uuno viihdyttää Kreettaa polkupyöräilyllä heinäpelloilla, vehnän kylvämisellä, vesihiihdolla ja saunomisella. Tielautakunnassa suunnitellaan tien kierrättämistä pois Tuuran mailta. Tätä ehdotusta ollaan enemmälti vastaan. Asia pannaan pöydälle siihen asti, kunnes Uunon järjestämä kylän "kesätapahtuma" on pidetty. Tapahtumassa Uunon isä juottaa ihmisille salaa pontikkaa. Uuno saa Tuuralta kaksi miljoonaa markkaa tielautakunnan miesten päiden käännyttämiseen. Onnistuneen kesätapahtuman jälkeen tielautakunta kokoontuu äänestäen tien kulkemaan Tuuran maiden läpi kansakoulunopettajan johdolla. Ministeri vetää viivan kartalle, Uunon pitäessä viivoitinta. Tuura on pettynyt jutusta, kunnes Uunon isä saapuu paikalle ja on valmis ostamaan kartanon. Tuura nauraa, mutta Hugolla on rahat kartanoon ja he lähtevät tekemään kauppakirjoja. Uuno saapuu paikalle kertomaan, että hän piti viivoitinta ja peukaloaan niin, että tiehen tuli mutka Tuuran kartanon kohdalle. Tuura lähtee seuraamaan renkituvalle matkannutta Uunon isää.

Näyttelijät

 Vesku Loiri  Uuno Turhapuro  
 Marjatta Raita  Elisabeth Turhapuro  
 Marita Nordberg  johtaja Tuuran vaimo  
 Tapio Hämäläinen  johtaja Tuura  
 Spede Pasanen  Härski-Hartikainen  
 Simo Salminen  Sörsselssön  
 Olavi Ahonen  Uunon isä  
 Helge Herala  opettaja  
 Marja Korhonen  opettajan rouva  
 Elli Castrén  Tuuran sihteeri  
 Mirjam Himberg  kauppias Rentukka  
 Jyrki Kovaleff  pankinjohtaja  
 Juhani Kumpulainen  huoltoaseman omistaja Heiveröinen  
 Jukka Sipilä  pienviljelysneuvos  
 Johanna Raunio  Greta, naisetsivä  
 Risto Aaltonen  psykiatri  
 Yrjö Parjanne  liikenneministeri Reenpää  
 Aapo Vilhunen  etsivä  
 Rita Polster  Sörsselssönska  
 Tarja Siimes  liikenneministerin sihteeri  
 Aarre Karén  konduktööri  
 Anna-Maija Kokkonen  liikenneministerin vaimo  
 Taru Valjakka  Taru Valjakka  
 Paavo Väyrynen  runonlausuja Paavo  
 Puppe  Taru Valjakan säestäjä  
 Ere Kokkonen  Kokkonen  
 Kimmo Hartonen  Uunon näköinen pankkivirkailija / kuntoilija  
 Jenni Loiri  pikku-Jeremias, Uunon velipuoli  

Arvioita

Video-oppaassa vuodelta 1994 Ilkka Jauhiainen sanoo maallemuuttoelokuvan kuuluvan sarjaan ”Uuno ja suuret suomalaiset teemat”, joihin hän lukee myös armeijan, Epsanjan ja loton. Hän antaa elokuvalle kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.[1]

Lähteet

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

    Aiheesta muualla

    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.