Uuno Tuominen

Uuno Vihtori Tuominen[1] (10. maaliskuuta 1905 Pusula – 24. tammikuuta 1986 Helsinki)[2] oli suomalainen historioitsija ja virkamies.

Tuominen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1929 ja työskenteli vuosina 1927–1936 Valtionarkiston amanuenssina. Hän väitteli tohtoriksi 1950.[2] Väitöskirjan aiheena oli Suomen alkoholipolitiikka.

Tuominen oli huomattava raittiuspoliitikko. Hän toimi muun muassa Raittiuden ystävien pääsihteerinä vuosina 1936–1961 sekä sosiaali- ja terveysministeriön raittius- ja alkoholiosaston päällikkönä 1961–1971.[1][2] Hän oli myös sosiaalialkohologian opettajana Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa vuosina 1937–1960 ja Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella vuosina 1951–1961.[2] Tuominen oli myös Helsingin yliopiston Suomen historian dosentti 1952–1972. Hän sai professorin arvonimen vuonna 1967.[1]

Tuominen oli Eduskunnan historiakomitean pitkäaikainen sihteeri ja Joutsenon opiston johtokunnan puheenjohtaja. Hän kuului Alkoholitutkimussäätiön hallitukseen ja oli Alkoholikysymys-lehden päätoimittaja vuosina 1958–1965.[2]