Uuno Laurila

Uuno Laurila on torppari Anton Laurilan poika Väinö Linnan kirjassa Täällä Pohjantähden alla.

Laurilan perheen vanhin poika Antti on mielipuoli ja suljettu vaivaistalon mielisairasosastolle. Uunon isoveli Arvi on henkisesti hieman yksinkertainen ja käytökseltään törkeä, kun taas Uunossa alkavat jo lapsuudessa näkyä merkit siitä, etteivät hänelle ajan mittaan tulisi sanat riittämään. Alettuaan humaltuneena riehua eräässä Pentinkulman työväenyhdistyksen juhlassa hänet poistetaan tilaisuudesta, ja kotimatkan varrella hän särkee käsiinsä osuneella vedenkantokorennolla kuistin ikkunat Töyryn kauppiaan talosta. Töyryn kauppa sijaitsee paikalla, josta Laurilan torppa on vuonna 1907 häädetty.[1]

Ensimmäisen maailmansodan aikana myös Pentinkulmalla alkavat venäläisten viranomaisten määräyksestä linnoitustyöt, ja paikkakunnalle saapuu runsaasti vieraspaikkakuntalaista työväkeä. Riitauduttuaan Vänni-nimisen miehen kanssa Uuno tappaa tämän puukkotappelussa Ketunmäellä.[2] Hän saa teosta viiden vuoden vankeustuomion[3] ja istuu vankilassa, kunnes punakaarti vapauttaa hänet sisällissodan aikana ehdolla, että hän lähtisi rintamalle.[4]

Vapauduttuaan vankilasta Uuno käy kotona mukanaan runsaasti rahaa, jonka hän väittää olevan vankilan päivärahoja. Vankeusaikanaan Uuno on selvästi vieraantunut perheestään ja kuuntelee melko välinpitämättömästi perheen puheita kylän tapahtumista. Myöskään tieto vanhemman veljen Arvin kaatumisesta Ikaalisten rintamalla ei herätä hänessä juuri minkäänlaisia tunteita. Uuno käy hakemassa kirkonkylästä pontikkaa, jota hän nauttii isänsä Anttoon kanssa, ja juopoteltuaan he käyvät nöyryyttämässä entistä isäntäväkeään Töyryjä. Laurilat pakottavat Kalle Töyryn tekemään viljakuorman toimitettavaksi punakaartin esikuntaan kirkonkylään, ja Uuno komentaa isännän huutamaan säkkikuorman päältä ylistystä vallankumoukselle. Tästä suunniltaan joutunut Töyry julistaa metsässä piileskeleville pojalleen Arvolle ja Yllön Uoleville Lauriloiden menettäneen elämisen oikeutensa ja kehottaa näitä huolehtimaan siitä, että koko Laurilan perhe hävitetään sukupuuttoon.[5]

Viimeisenä iltana ennen punakaartilaisten lähtöä pitäjästä Uuno hakee isäntä Kalle Töyryn tämän kotoa ja ampuu tämän pimeällä metsätiellä sanoen, että "sinä et tätä lahtarien riemujuhlaa kattele".[6] Teon jälkeen hän lähtee toisten punaisten mukana pakomatkalle kohti Lahtea, mutta jää kiinni matkan varrella Syrjäntaan taistelun yhteydessä.[7] Töyryn pojat ja Yllön Uolevi noutavat Uunon sodan päätyttyä Hennalan vankileiriltä ja surmaavat hänet jossain kotimatkan varrella. Jälkeenpäin he ensin kertovat sitoneensa tämän puuhun ja ampuneensa siihen, mutta myöhemmin peruvat sanansa. Kun Uunon teloitus tulee sittemmin puheeksi pentinkulmalaisten keskuudessa, Töyryn Arvo muuttuu hiljaiseksi ja poistuu paikalta.[8]